the saddest people smile the brightest

She was that kind of girl

Always smiling

Always helping others

She was the strong one

Or she just looked strong

She listened always everyone's problem

She tried to make other's feel happy

She couldn't watch from the side, if someone was sad

But she never told

She was inside broken

She wasn't strong

She just tried to make others feel loved

Because she didn't felt so

And it was horrible

There was only one bad thing in being strong

Everyone thought, she didn't need help

'cause she was strong

Nobody asked her, was she okay

or how its going.

And she was died inside

She was empty

Her smile didn't shine

She tried to hide her feelings

her sadness

But we all know

There is one point

When we just can't hide something

There is one point

When we just break

And one day

She broke

She broke inside

Into million pieces

And nobody cared

"Hey, she is strong, she will get over it!"

 But she didn't

Some pills

And her life ended

Please

Never, never ever expect, that who is smiling

He is okay

Because, the loneliest people are the kindest and

The saddest people smile the brightest.

Joskus tuntuu, ettei pysty rakastaa, kaikki on vain kamalaa, kukaan ei tule halaamaan, ajatuksetkin katkeaa, pysy vahvana, sanotaan, ja siihen kok lohdutus kellahtaa, ihmettelette varmaan, miksei hymyilytä koskaan, te itse annoitte aiheen varmaan, pää pystyssä silti jatkan matkaa, en anna enää kenenkään lohduttaa, en tarvitse sanaakaan, osaan kyllä jo itse jatkaa, aloitan joskus elämäni sitten uudestaan, aloitan ihan kaikien alusta, en välitä loukkaavista sanoista, en säiky enää ivaa, koska osaan jo olla varuillaan, hukun massaan, ettei kukaan erilaiseksi minua kutsua sais, samaistun, niin varmaan moni muukin täällä maailmassa, ette ymmärrä ilkeää kiusaa, kyllä se karma teitä joskus tulevaisuudessa veroittaa, huomaatte kuinka yksi sanakin voi satuttaa, kuinka yksi sana voi niin sydäntä polttaa, miten se yksi ainut sana vaikuttaa, koska kyllä, kyllä vain, se vaikuttaa, huomaatte, kuinka kamalaa, miten raivostuttavaa, on olla täällä taivaan alla, mutta ei sille voi mitään, jaksakaa, tämä kaikki loppuu aikanaan...

kaikella rakkaudella~

Älä käännä katsettasi pois, älä pelästy, mä tiedän, et sun on paha olla, mutta elämä ei voi aina kultaa, ja näin, miten itkit, kun luulit, ettei kukaan näe, ja näin, miten hymysi feikkasit, vaikka sattui sisältä, katsot poispäin, et halua ystäviä, sanot, ystävätkin vain pettävät, mitä sinun piti kokea, että ajattelet näin, mitä joku sinulle teki, ettet pysty enää hymyilemään ilman näkymättömiä kyyneleitä, haluaisin kuunnella, miltä sinusta tuntuu, mutta aina kun kysyn sulta, sun katse tummaksi muuttuu, mitä sinun menneisyydessä sua kaivertaa, mikä saa sinut aina vaikenemaan, anna minun tehdä susta edes pienen hetken onnellisen, anna minun edes yrittää, mikset mulle mahdollisuutta suo, luulis, että vihaat mua, mutta minä tiedän, tiedän hyvin, että yrität työntää mut sun luotas pois, koska olet jo luottanut liikaa, vielä mä yritän, yritän saada sinut nauramaan, oisit edes hetken onnellinen ja synkistä ajatuksista vapaa, en mä sille mitään voi, etten vaan joskus osaa, etten yritä joskus tarpeeksi kovaa, haluan sinun voivan paremmin, haluan että tiedät, sinä kelpaat kyllä kaikille, olet sopiva, juuri sopiva, älä välitä, jos jotkut ei kestä sun iloa, piristy, rakas, on täällä vielä toivoa,vaikket sitä huomaisi, olen vierelläsi, enkä anna sinun jäädä varjoihin, en anna pahalle mahdollisuutta tehdä susta surullisen, vaikken aina tiedä, mitä sanoa, halaus kertoo kaiken mun puolesta, toivon sinun tietävän, että rakastan sinua...

Älä rakas itke~

Älä rakas itke
Kaikki paha loppuu aikanaan
 Ymmärrä nyt beibe
Ettei tätä maailmaa voi parantaa

Käännä nyt pääsi
Äläkä katso demoneita silmiin
Anna sun kätesi
Minä saatan sinut turvallisesti kotiin

Älä välitä
Kyllä kaikki aikanaan järjestyy
Yhdessä me ei pelätä
Toivo tunnellin päässä välkkyy

Kulkuri

Kulkuri väsynyt

Kulkenut liikaa

Likaisia teitä pitkin

Majataloon yhteenkään

Ei häntä päästetty

Nyt hän yksin

Pimeässä sateessa

Istuu puun juurella

Häntä katsoo vain

Sysimusta taivas

Pyysi hän päästä

Taloon, muttei häntä

Huolittu, ei häntä tahdottu

Kulkuri on sydämeni

Majatalo sydämesi...

Asiaa teineistä

Vaatteet, joita käytät. Ruoka, jota syöt. Julisteet huoneesi seinällä. Minne menet ja miten menet. Keiden kanssa olet. Milloin menet nukkumaan.

Nämä ovat vain esimerkkejä tuhansista muista asioista, joita vanhemmat ovat kontrolloineet lapsia. Mutta nyt, kun lapsi on kasvanut teiniksi, heidän kanssaan on yhä vaikeampi olla. Ettekö te vanhemmat ymmärrä, että teineillä on ehkä paljon vaikeampaa olla, kuin te luulisitte. Vaikka teini sanoisi, ettei haluaisi olla massaa, se ei tarkoita, ettei hänellä voisi olla tyyliä esmes vaatetuksessa. Miksi te vanhemmat luulette, että nykyään voi käyttää mitä vaan, eikä se johda kiusaamiseen. Totta kai voi pukea päälleen mitä tahana, mutta jos olo ei ole mukava siinä vaatetuksessa. se ei ole sama asia, jos teini itse niin valitsi. Miksi te ette huomaa, että maailma muuttuu? Ei se ole enää se sama, millainen se oli, kun te olitte lapsia ja teinejä. Antakaa tilaa nuorille, älkää kyselkö aina niin paljon. Tue nuortasi, älä tee hänen oloaan huonommaksi, mitä se on jo. Vanhemmat eivät ikinä saa tietää, mitä nuori oikeasti ajattele, ettette anna hänen ajatella omalla tavallaan. Teinit ovat jo nuoria aikuisia, jotka yrittävät sopia kaikki omalla tavallaan maailmaan. Menkää ajassa taaksepäin, ja huomatkaa, miten vaikeaa teilläkin on ollut. Miten vihasit isääsi, kun hän ei ymmärtänyt, miksi käytät noita housua, miten olisit voinut kiljua, kun äitisi ei antanut sinun ottaa ne vaatteet, mitä itse suunnittelit pukea päälle. 

  Toinen ääripää on se, kun ei ole mitään rajoja tai velvollisuuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, teinit ovat nuoria aikuisia, eli yrittävät löytää oman tyylin, jolla selviytyä elossa. Jos annat hänen käydä baarissa tai juoda alkoholia, etkä koskaan kysy, miten menee, tottkai nuori on sellainen, kuin on. 

On kaksi versioa nuoruudesta. On se versio, kun sitä muistellaan iloisina ja haikeina, kun se on ohi. Ja sitten on se versio, kun ollaan iloisia, että päästiin siitä yli hengissä. Kaikilla on omat strategiat, miten jäädä eloon ja päästä yli monesta asiasta. Monet turvautuu siihen, että sulkeutuu huoneeseensa, toiset menevät huvittelemaan kavereidensa tykö, että unohtaisi koko asian.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten varjellaan jokaista, kaikki ovat kuin taidetta. Niin yksilöllinen, niin erilainen, kuin muut.

♥ 

TOP 10 sad song ♫♪♫♫♪

Elikkäs tein listan omista surullisista biiseistä, jotka tällä hetkellä ovat suosikkejani. Uskoisin, et kuukauden päästä lista olisi ihan erilainen, mutta joo, tässäpä sitten nää on :3

1.Baby don't cut - B-mike 

2. Her last words - Courtney Parker

3. Beauty from pain - Superchick

4. Just a dream - Nelly

5. Here without you - 3 Doors Down

6. Dear Diary - MikelWJ

7. Pieces - Red

8. To Write Love On Her Arms - Helio

9. Never Alone - Barlow Girl

10. Invisible - Skylar Grey

Tässähän nämä sitten on, nauttikaa :33

Antoi kaiken
Menetti kaiken
Ei unohda mitään
Ei jäänyt mitään

Nyt enää muistoja
Peli menetetty
Ei halunnut antaa periksi
Virtaus vei kaiken rohkeuden

Istuu yksin nurkassa
Uppoutuneena omaan maailmaansa
Ei ketään lähellään
Tyhjää silmissä

Puiden lomassa vaeltaa
Sade hänen kasvojansa piiskaa
Raaka maailma tää
Toivo on kuivunut olemattomiin

Myrsyn jälkeen
Sisällä vielä hurrikaani
Se sydäntä paikaltaan repii
Tahtoo vain tuhota

"Sä olet..."

Miksi sanoit sen niin vakavasti?
Asiaa olisi keventäny,
Jos olisit hymyillyt
Edes hieman, surullisesti

Mutta näin,
En minä millään voi
En vain voi olla itkemättä
Lauseesi satutti syvältä

Leijun pohjaan
Pohjamutaan
Kiemurtelen totuudelta
Haluaisin päästä pois kaikesta pahasta

Katsoit minua syvälle silmiin
Sekin satutti
Olisit katsonut hieman ystävällisemmin
Tai katsonut minun ohi

En halunnut kuulla tuota lausetta
Juuri sinun huuliltasi
Mutta, se on jo mennyttä
Oikeastaan kaikki on mennyttä

Tuo lause, karmea
Minkä sanoit eilen illalla
Sai minut muuttumaan
Muuttumaan sellaiseksi, jollaisen ystävän olisit halunnut

"Sä olet liian erilainen minun ystäväkseni"

Silloin heräsin
Heräsin kamalimmasta painajaisesta
Se ei ollutkaan totta
Huokaisin helpotuksesta

Mutta, sen painajaisen jälkeen muutuit kovasti
En enää tunnistanut sua, olet tappanut oikean sinäsi...

Hour of the wolf

I feel weak 
It's soon to hour of the wolf
Empty inside
Departed speak

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

I have force to stay up
My sister is badly sick
I keep her hand in my own
Right now, at hour of the wolf

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

She opens her eyes
She looks at me long, but tired
And now, she says in a rippled voice
You'll never miss what you never had

Give me strength, God
I must not fall asleep
My sister needs me right now, (right now)
And i won't go to sleep (go to sleep)
I won't lose her (lose her)
I won't lose her (lose her)

She closes her eyes
Barely breathing
God, don't let her die
But she never opened her eyes again..

You'll never miss what you never had...

Yöeläintouhuja

Laitoin oven kiinni, pistin tietokoneen päälle, istuin tuoliin ja mietin.

Minulla on ollut sellainen ns. harrastus, että viikonloppuisin en nuku lainkaan. Jotenkin tuntuu, että se on väärin, mutta minä pidän siitä. Vaikka seuraavana päivänä sitten tulee aaltoja, eli joko olen tosi väsynyt tai sitten adhd, mieleeni tulee ajatus, että tämä on minun elämääni. Olen aina vihannut kaikkea tyttömäistä ja normaalia. Jotkut eivät oikein ymmärrä, että miten tuollaisia naisia on edes olemassa, mutta täällä minä olen tällaisena yöeläimenä ja vähän hulluna.
  No, okei. Eli perjantai-iltana sitten valvoin koko yön katsoen animea, leffoja ja pelaten Tnaki Onlinea. Nukuin sitten aamusta kaksi tuntia, sillä suunnitelmissa on valvoa lauantaiyökin. En ole kovin paljon valvonut kaksi yötä peräkkäin, ja silloinkin tuhat litraa kahvia vieressä. Nyt aijon sitten kokeilla ilman kahvia.
  En tiedä, mistä minulle tuli sellainen tapa, että kun olen valvonut koko yön, eli noin kymmenestä kuuteen saakka, menen kävelylenkille. Ehkä vain tuulettamaan päätä tai heräämään vähäsen.Näin marraskuussa ilma on sopivan kylmä, eikä vielä seitsemältä aamusta ole niin valoisaa. Juuri sopivan hämärä minulle.

Joo, että tällaisia touhuja täällä :DD

Kuoleman niitty

Miksi maa liikkuu allani?

Miksi puut lähtivät kävelemään?

Musta puku miehellä päällä

Kasvoja ei vaan näy

Tumma metsä ja varjot

Katson suoraan kuolemaa

Pelottaa kyllä

Mutta pimeälle polulle astun

Ruumis riekaleina, silti elän

Sydän sirpaleina, silti se lyö

Käsi heilahtaa
Ja osuu omiin kasvoihini

Jalkaan sattuu

Kasvoja raapivat oksat
Sielu, kuin toisten neulatyyny
Verta valuu näkymättömänä

Rakkaat kaikki lähteneet ovat
Musta on taivas ja se salamoi
Salama iskee ja se sattuu
Se sattuu sydämeeni

Kivet liikkuu edessäni
Puut, kuin mustiin verhoutuneita kuolemia
Synkässä metsässä mielikuvitus laukkaa
Se laukkaa kuoleman niityillä

 

Mitä onni on?

se, kun rakas ystävä soittaa

kun kellot soivat välitunnin alkamisen merkiksi

kun palauttaa pitkän kokeen ensimmäisenä koulussa

 ♥

kun oma hamsteri kiipeää sormia pitkin kämmenelle ja jää siihen

kun astuu kotiovesta sisään ja talossa leijuu ohukaisten ihana tuoksu

kun aurinko paistaa ja sataa samaan aikaan

♥

kun löytää hyvän musakappaleen

kun kaveri antaa ylävitosen

kun pääsee raskaan päivän jälkeen kylpyyn

 ♥

kun takintaskusta löytyy yksi euro

kun huomaa kirpparilla ihanan vaatteen

kun on harjoitellut jotain pianokappaletta päiväkausia ja pääsee esittämään sen

"Mitä onni on?"

Totuus velvoittaa...

Pysähdy

Katso minuun

Ja vastaa

Rehellisesti

Mitä peliä 

Sä mun kans pelaat?

Karkuunko juokset, vai?

Voin minäkin lähteä...

Kylmä sää ja sataa

Ulos silti jään

En sisällekään tahdo

Koska sinä olet siellä

Mieluummin riehuva tuuli
Kuin sinun sielusi
Antaa sulle en mitään tahdo
En edes anteeksi

Loukkasinko sinut?
No anteeksi vain
Totuus on totuus
Kun kerran totuuden tiedät

Se velvoittaa
(†)
 

Metsän tiikeri

Metsä on hiljainen

Sitli ääniä kuulen

Sanotaan, että

Metsä rauhoittaa

Pimeät puskat

Tuijottavat silmät

Tiikeri jossain

Täällä lähistöllä

Oksa kun heilahtaa

Tunne epävarma

Kuin saalistaan kiertelevä

Juonitteleva peto

Kuoleman tuoksu

Kaikkialla leijuu

Älä sorru siihen

Pysy paikallasi

Äläkä lähe mun viereltäni ♥

Sano minulle...

On surullista ajatella, että me synnymme siihen, että kuolemme. Jotkut ajattelevat, että sitten on otettava ilo irti hetkestä.
  On turhaa koota maallista omaisuutta. On turhaa olla aina iloinen. Elämä, se on kuin erikoinen lintulaji, jonka voi huomata. Elämä on liian lyhyt vihata jotakuta aina.

  Katso taivaalle ja sano minulle totuus: näetkö pilvet? Näetkö, miten vapaina ne lentävät tuulen mukana? Haluaisitko sinäkin olla yhtä vapaa? Miksi kulkea aina suuren massan kanssa? Irtoa, löydä ja elä.

Rakkauskin on ohimenevää. Vain tosirakkaus pysyy ikuisesti tallella. Rakastuminen on väliaikainen tila, kunnes tulee joku toinen vahvempi tunne, kuten suru. Ja vaikket tätä uskois, se on totta

Sielun villi tanssi

Metsän suojassa

Auringolta piilossa

Pimeässä, mutta kuumassa

Hengitän syvään

Rauhaa pyytää
Hakkaava sydän

Mitä minä teen
Sulautuako vihreeseen
Ettei kukaan näe?

Vai juostako karkuun
Maailma häkkiin sulloo
Ihmisen kehon

Sielu villi
Koko käden, vai pikkurillin
Toinen vie, miksi?

Käsi tärisee
Koko ruumis värisee
Tanssi villi, on sisäinen

Huomataanko minut?
Mieli on riutunut
Rauha pois kuihtunut

Pois, kauas pimeään
Yhtäkkiä käsi viileä
Otsaani tahtoo sivellä

Onko se mustaa pahuutta?
Vai tahtooko käsi mua
 Vain rauhoittaa?

Sisimmässäni tiedän
Käsi sieluani tahtoo viedä
Mutta lämpimään vai kylmään?

Ruumis vankilana

Vie minut kauas tästä elämästä, anna mulle uusi mahdollisuus elää. On julmaa kulkea täällä ympäriinsä, seuraamassa toisten ihmisten elämää. Älä katso minua noin, olen minäkin joskus tehnyt jotain merkittävää, jotain, mitä minä tulen aina muistamaan. En sitä unohtaakkaan voi, liian tärkeää se on. Vastuuta kannan olkapäilläni, painavaa, raskasta, likaista tavaraa. Ota osa pois, edes pieni pala siitä, etten kaadu pitkällä matkallani. Paljon vielä jäljellä ja henki väsyy. Ruumis jo kuollut pois, kuihtunut, mutta sisällä sielu vielä kahleissa. Vapauta se, vapauta minut pois ruumiin vankilasta, tahdon pois. 

  Kanna kauas jalkani, ennen kun pimeä tulee. Saalistajia ympärillä. Tunnen oloni jo nihkeäksi verisestä hiestä. Kun kyynel poskeltani putoaa maahan, mustaksi helmeksi se muuttuu, jota vain harvat huomaa. Elämän silmät eivät koskaan voi sulkeutua, punaisina ne hohtaa yhä vain. Jatkappa siitä, älä tuijottamaan jää, etkö ole koskaan nähnyt kuolemaisillaan olevaa lasta?

  Huomaa jo itsesi, maailmassa on sota, nälän ja janon sota. Maapallo on tää, jo aikoja siten tuhoutunut. Lähde pois, älä tänne jää, turvatonta on täällä enää kulkea. Ruoka pilaantunutta, kuin ihmisten sielut, jotka leijuvat täällä pahan ilman osana. 

Talven kylmyys puristaa

Nyt on taas syksy ja kesän rippeet leijuu ilmassa. Ajan kysymys vain, koska pimeys ja kylmyys tulee ottamaan vallan niin luonnossakin, kuin tunneihmisten mielessä. Talvi on, kuin maailmanloppu lähestyisi, ainakin minun mielestäni. Syksyiset lehdet tippuu kuolleena maahan ja valkoinen lumipyry peittää näkyvyyden maailmaan. Kun lumipyry loppuu, maailma on valkoisessa morsiusasussa, kuin matkalla johonkin tärkeään tapahtumaan.
  Kun sitten tulee ilta, valkoinen katoaa, ja lumi muuttuu tummanharmaaksi. Kerran pienempänä olen tehnyt pienimuotoisen lumilinnan ja nukahtanut sinne. Vaikka ensin nukahtaessa tuntui lämpimältä, kun heräsin, minun oli niin kova kylmä, etten ensiksi pystynyt nousemaan, tärisin vain siellä ja katselin ympärilleni. Olen siitä lähtien vihannut talvea. Kaikki on vaikeampaa: pukeutuminen, kulkeminen ja kaiken lisäksi on aivan saatanan kylmä...

Kaivon pohjalla kylmää vettä

Pimeä kaivo

Putosin sinne

Kiivetä ylöspäin

En enää jaksa

Yrittänyt olen

Yrittänyt monesti

Aina takaisin lähtöpisteeseen

Vyötäröön asti kylmää vettä

Hytisen ja tärisen

Mutten apua enää huuda

Kukaan ei vastaisi

Eikä vastannutkaan

Juokse pois

Pimeän piru

Vaikka kylmä on

En tahdo sinun seuraas

Antaa sateen sataa

Antaa myrskytä

Ylhäällä kaikki

Tuhoutua saisi jo

Kuviteltu pelko

Voi toteutua

Mutta sinä siellä

Jatka vain eteenpäin

 †