Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäinen myrsky. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäinen myrsky. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. helmikuuta 2016

Hiljaisuuus~

Hiljaisuus 
Kuin kaunis kuva
Rikkoutumaton
Silti niin särkyvää

Olen hiljaisuutta
Minut musertaa kokoon
Pelkästään yhdellä sanalla
Minne tää maailma on menossa

Minne jäivät kaverit
Minne rakastajat katosi
Yksinäisyys tervehti
Kyyneleet poskelleni vierii

Anna mun olla
En tartte sun lohdutusta
Anna vain yksi halaus
Ja kaikki paha on poissa

Älä jätä mua
Se pelottaa
Älä jätä yksin
Tää kaikki on niin sekavaa


perjantai 13. marraskuuta 2015

last words

life is full of suprises
some are nice and amazing
some makes you cry
and some makes you feel empty

memories
why i can't just delete them
why i can't just forget them
like nothing happened

I made a rule for myself one day
that day was, when one of my friend lost her family member
and the last time she talked with him
she was mad at him

she yelled at him
and that why she was upset
was for so small reason
she just had bad day

you can never know
when it will be the last time
you talk to an important person
you will never forgive to yourself

if your last words to that person 
are words of angry
you can't ask him to forgive you
never

that's why I made that rule
never let anybody go away
with bad memories of you
never

that is same in relationship
kiss always with passion
hug always tightly
you will never know

when that will be your last kiss
last hug
last words
before you break up, or lose each other

i wish sometimes
i could go back in time
and tell to important people
i love them

before it's too late...

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Asiaa teineistä

Vaatteet, joita käytät. Ruoka, jota syöt. Julisteet huoneesi seinällä. Minne menet ja miten menet. Keiden kanssa olet. Milloin menet nukkumaan.

Nämä ovat vain esimerkkejä tuhansista muista asioista, joita vanhemmat ovat kontrolloineet lapsia. Mutta nyt, kun lapsi on kasvanut teiniksi, heidän kanssaan on yhä vaikeampi olla. Ettekö te vanhemmat ymmärrä, että teineillä on ehkä paljon vaikeampaa olla, kuin te luulisitte. Vaikka teini sanoisi, ettei haluaisi olla massaa, se ei tarkoita, ettei hänellä voisi olla tyyliä esmes vaatetuksessa. Miksi te vanhemmat luulette, että nykyään voi käyttää mitä vaan, eikä se johda kiusaamiseen. Totta kai voi pukea päälleen mitä tahana, mutta jos olo ei ole mukava siinä vaatetuksessa. se ei ole sama asia, jos teini itse niin valitsi. Miksi te ette huomaa, että maailma muuttuu? Ei se ole enää se sama, millainen se oli, kun te olitte lapsia ja teinejä. Antakaa tilaa nuorille, älkää kyselkö aina niin paljon. Tue nuortasi, älä tee hänen oloaan huonommaksi, mitä se on jo. Vanhemmat eivät ikinä saa tietää, mitä nuori oikeasti ajattele, ettette anna hänen ajatella omalla tavallaan. Teinit ovat jo nuoria aikuisia, jotka yrittävät sopia kaikki omalla tavallaan maailmaan. Menkää ajassa taaksepäin, ja huomatkaa, miten vaikeaa teilläkin on ollut. Miten vihasit isääsi, kun hän ei ymmärtänyt, miksi käytät noita housua, miten olisit voinut kiljua, kun äitisi ei antanut sinun ottaa ne vaatteet, mitä itse suunnittelit pukea päälle. 
  Toinen ääripää on se, kun ei ole mitään rajoja tai velvollisuuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, teinit ovat nuoria aikuisia, eli yrittävät löytää oman tyylin, jolla selviytyä elossa. Jos annat hänen käydä baarissa tai juoda alkoholia, etkä koskaan kysy, miten menee, tottkai nuori on sellainen, kuin on. 

On kaksi versioa nuoruudesta. On se versio, kun sitä muistellaan iloisina ja haikeina, kun se on ohi. Ja sitten on se versio, kun ollaan iloisia, että päästiin siitä yli hengissä. Kaikilla on omat strategiat, miten jäädä eloon ja päästä yli monesta asiasta. Monet turvautuu siihen, että sulkeutuu huoneeseensa, toiset menevät huvittelemaan kavereidensa tykö, että unohtaisi koko asian.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten varjellaan jokaista, kaikki ovat kuin taidetta. Niin yksilöllinen, niin erilainen, kuin muut.

♥ 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015


Antoi kaiken
Menetti kaiken
Ei unohda mitään
Ei jäänyt mitään

Nyt enää muistoja
Peli menetetty
Ei halunnut antaa periksi
Virtaus vei kaiken rohkeuden

Istuu yksin nurkassa
Uppoutuneena omaan maailmaansa
Ei ketään lähellään
Tyhjää silmissä

Puiden lomassa vaeltaa
Sade hänen kasvojansa piiskaa
Raaka maailma tää
Toivo on kuivunut olemattomiin

Myrsyn jälkeen
Sisällä vielä hurrikaani
Se sydäntä paikaltaan repii
Tahtoo vain tuhota

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kaappi ja mieli lukossa

Avasin koulun oven ja astuin sisään. Potkaisin kengät pois jalastani ja marssin sisään. Silloin se tapahtui, kuin käsikirjoituksissa.


Kaappi ei auennu. Prkle, olin paniikissa, sillä koulun sihteeri oli lomautettu ja mun kaikki kirjat olivat omassa kaapissani. Okei, ehkei se olisi ollut ongelma, vaan se, että mun ainoan luokallaniolevan kaverinikin kirjat olivat siellä. Kävin heittämässä reppuni yläkertaan luokkani eteen ja juoksin taas alas. Tulin oikeaan aikaan, sillä juuri silloin kaverini tuli ovesta sisään. Voi vittu, et minua ärsytti. Me sitten yritettiin avata se kaappi, sillä siinä on se numerolukko, niin siinä saa kokeilla viisituhattamiljoonaa eri versiota, että tulis se oikea. Puoli tuntia me sitten siinä kiroiltiin ja kun vihdoin kaappi aukesi, olin niin vihainen koko asialle, että otin kasan koulukirjoja käteeni ja paiskasin ne täysillä maahan. Ja mikä ärsyttävintä, kaveri vain hihitti vieressä. Hän ei tainnut tajuta, mikä minut suututti. Kukapa ei haluaisi olla tunnilta poissa avaamassa kaappiaan hyvällä syyllä. Ja kaiken lisäksi tylsältä enkuntunnilta.
  Olin jo aamusta asti ollut ärtynyt kaikille ja mitä pelkäsin, että jokin laukaisisi minussa juuri äskeisen toimintani heittää kirjat lattialle. Tiedän jo monta tapausta, kun olen käyttäynyt sopimattomasti, vain sen takia, että olen suuttunut. Eikä suuttumuksella ole aihettakaan. En ole suuttunut kenellekään. En millekään. Olen vain muute suuttunut. Välillä ärsyttää tuo ominaisuus, joskus taas, ei vaan kiinnosta.
  Kaikki alkaa aamusta. Jos nousen "väärällä jalalla" tai aamulla tapahtuu jotain sellaista, mikä ärsyttää, niin saatan sitten olla koko päivän olla ärtynyt.


"Miksi se seuraa minua, se vartioi minua. Se on liimautunut minuun. Pelon varjo, ikuinen seuraajani..."
© Nel


maanantai 20. lokakuuta 2014

Totuus velvoittaa...

Pysähdy
Katso minuun
Ja vastaa
Rehellisesti

Mitä peliä 
Sä mun kans pelaat?
Karkuunko juokset, vai?
Voin minäkin lähteä...

Kylmä sää ja sataa
Ulos silti jään
En sisällekään tahdo
Koska sinä olet siellä

Mieluummin riehuva tuuli
Kuin sinun sielusi
Antaa sulle en mitään tahdo
En edes anteeksi

Loukkasinko sinut?
No anteeksi vain
Totuus on totuus
Kun kerran totuuden tiedät

Se velvoittaa
(†)
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Jolta eniten odotin, nothing...

Pitkään ollut poissa
Ja saanut viestejä
Silti, jolta sitä eniten odotin
Siltä ei tullut mitään

Sydän vailla rakkautta
Se, mikä olisi pysynyt
Murskautui pois
Ulkokuori jäljellä

Suru vie mukanaan
Hukuttaa itseensä
Auttava käsi
Jota odotan

Sitä vaan ei näy

lauantai 13. syyskuuta 2014

Metsän tiikeri

Metsä on hiljainen
Sitli ääniä kuulen
Sanotaan, että
Metsä rauhoittaa

Pimeät puskat
Tuijottavat silmät
Tiikeri jossain
Täällä lähistöllä

Oksa kun heilahtaa
Tunne epävarma
Kuin saalistaan kiertelevä
Juonitteleva peto

Kuoleman tuoksu
Kaikkialla leijuu
Älä sorru siihen
Pysy paikallasi

Äläkä lähe mun viereltäni ♥

tiistai 2. syyskuuta 2014

Mihin tämä sinut vie...

Kun ilta pimenee ja valot sammuu
Henget herää ja nousee
Älä niitä katso
Muuten sinäkin vangiksi jäät

Yövaatteet koskemattomat
Hiljainen huone
Minne menit?
Henkien orja

Varoitin turhaan
Lähtenyt olet niiden mukaan
Orjaksi muutuit
Ei enää kukaan sua näe

Näkymätön hiljainen
Varjo valkokasvoinen
Näen sinut, katso tänne
Huomaa minut, vaikka pimeää on

Kasvot ilman silmiä,
 Tyttö ilman mieltä,
Mihin tämä vie,
Mihin tämä sinut vie...

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sielun villi tanssi

Metsän suojassa
Auringolta piilossa
Pimeässä, mutta kuumassa

Hengitän syvään
Rauhaa pyytää
Hakkaava sydän

Mitä minä teen
Sulautuako vihreeseen
Ettei kukaan näe?

Vai juostako karkuun
Maailma häkkiin sulloo
Ihmisen kehon

Sielu villi
Koko käden, vai pikkurillin
Toinen vie, miksi?

Käsi tärisee
Koko ruumis värisee
Tanssi villi, on sisäinen

Huomataanko minut?
Mieli on riutunut
Rauha pois kuihtunut

Pois, kauas pimeään
Yhtäkkiä käsi viileä
Otsaani tahtoo sivellä

Onko se mustaa pahuutta?
Vai tahtooko käsi mua
 Vain rauhoittaa?

Sisimmässäni tiedän
Käsi sieluani tahtoo viedä
Mutta lämpimään vai kylmään?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Lumimyrskyn kylmä koura

Taivas tummuu ja pimenee
Tuuli ulvoo surullisesti
En osaa päättää
Minne menen

Juostako taloon sisään
Vai jäädä rauhaan yksin
Myrsky jättää minut rauhaan
Mutteivät ihmiset

Kyselevät paljon
Tahtovat tietää sinusta
Aivan kaiken
Näkymätön, jos oisin

Istun nyt
Lumikasan takana
Maailman laidalla
Piilossa muilta

Tuuli huitoo tukkaani
Lumi peittää vartaloni
Suljen silmät
Mustaa näen

Sitten en enää sitäkään.....