perjantai 5. syyskuuta 2014

Sano minulle...

On surullista ajatella, että me synnymme siihen, että kuolemme. Jotkut ajattelevat, että sitten on otettava ilo irti hetkestä.
  On turhaa koota maallista omaisuutta. On turhaa olla aina iloinen. Elämä, se on kuin erikoinen lintulaji, jonka voi huomata. Elämä on liian lyhyt vihata jotakuta aina.

  Katso taivaalle ja sano minulle totuus: näetkö pilvet? Näetkö, miten vapaina ne lentävät tuulen mukana? Haluaisitko sinäkin olla yhtä vapaa? Miksi kulkea aina suuren massan kanssa? Irtoa, löydä ja elä.

Rakkauskin on ohimenevää. Vain tosirakkaus pysyy ikuisesti tallella. Rakastuminen on väliaikainen tila, kunnes tulee joku toinen vahvempi tunne, kuten suru. Ja vaikket tätä uskois, se on totta

1 kommentti:

  1. Veit ihan sanat suustani :O! Niin ihanastikkun nuo ajatuksesi olit saanut paperille!Ihana teksti luettavaksi.

    VastaaPoista