Kuoleman niitty

Miksi maa liikkuu allani?

Miksi puut lähtivät kävelemään?

Musta puku miehellä päällä

Kasvoja ei vaan näy

Tumma metsä ja varjot

Katson suoraan kuolemaa

Pelottaa kyllä

Mutta pimeälle polulle astun

Ruumis riekaleina, silti elän

Sydän sirpaleina, silti se lyö

Käsi heilahtaa
Ja osuu omiin kasvoihini

Jalkaan sattuu

Kasvoja raapivat oksat
Sielu, kuin toisten neulatyyny
Verta valuu näkymättömänä

Rakkaat kaikki lähteneet ovat
Musta on taivas ja se salamoi
Salama iskee ja se sattuu
Se sattuu sydämeeni

Kivet liikkuu edessäni
Puut, kuin mustiin verhoutuneita kuolemia
Synkässä metsässä mielikuvitus laukkaa
Se laukkaa kuoleman niityillä