kaikella rakkaudella~

Älä käännä katsettasi pois, älä pelästy, mä tiedän, et sun on paha olla, mutta elämä ei voi aina kultaa, ja näin, miten itkit, kun luulit, ettei kukaan näe, ja näin, miten hymysi feikkasit, vaikka sattui sisältä, katsot poispäin, et halua ystäviä, sanot, ystävätkin vain pettävät, mitä sinun piti kokea, että ajattelet näin, mitä joku sinulle teki, ettet pysty enää hymyilemään ilman näkymättömiä kyyneleitä, haluaisin kuunnella, miltä sinusta tuntuu, mutta aina kun kysyn sulta, sun katse tummaksi muuttuu, mitä sinun menneisyydessä sua kaivertaa, mikä saa sinut aina vaikenemaan, anna minun tehdä susta edes pienen hetken onnellisen, anna minun edes yrittää, mikset mulle mahdollisuutta suo, luulis, että vihaat mua, mutta minä tiedän, tiedän hyvin, että yrität työntää mut sun luotas pois, koska olet jo luottanut liikaa, vielä mä yritän, yritän saada sinut nauramaan, oisit edes hetken onnellinen ja synkistä ajatuksista vapaa, en mä sille mitään voi, etten vaan joskus osaa, etten yritä joskus tarpeeksi kovaa, haluan sinun voivan paremmin, haluan että tiedät, sinä kelpaat kyllä kaikille, olet sopiva, juuri sopiva, älä välitä, jos jotkut ei kestä sun iloa, piristy, rakas, on täällä vielä toivoa,vaikket sitä huomaisi, olen vierelläsi, enkä anna sinun jäädä varjoihin, en anna pahalle mahdollisuutta tehdä susta surullisen, vaikken aina tiedä, mitä sanoa, halaus kertoo kaiken mun puolesta, toivon sinun tietävän, että rakastan sinua...

Hei kulta~

Katsot minua surullisin silmin, mutta en voi auttaa

Tämä kaikki, suru ja itku loppuu aikanaan

Rakas lapsi, sä olet kuin pahaan maailmaan eksynyt enkeli

Sä olet viaton, niin erilainen, kuin muut

Miten olet tänne joutunut, 

Miten et huomaa, kuinka tämä maailma satuttaa

Olet liian puhdas, muut sinua vain likaavat

Ihmiset eivät siedä täydellisyytä

Kaikki hyvä pitää tuhota

Hei kulta, näen sinun kyyneleet

Ei sinun tarvitse hymyillä

Sinä kuulut taivaaseen, etkä maan päälle

Sinun siniset silmät ovat himmeät

Huomaatkos, miten tämä maailma toimii

Kuin sota loppumaton, taistelet edelleen

Taistelet edelleen, mutta silti annat kaikkien satuttaa

Älä itke, älä itke tänään

Olen vierelläsi, pidän sinusta kiinni, ettet putoa

Rakas lapsi, minä huomaan sinun surusi

Minä huomaan, kuinka kovaa yrität olla iloinen

Mutta ilo katoaa, ja jäljelle jää vain tyhjyys

Ja tyhjyys pelottaa sinua

Hei kulta, älä välitä, olen tässä näin

Katsot minua surullisin silmin, mutta en voi auttaa

"Sä olet..."

Miksi sanoit sen niin vakavasti?
Asiaa olisi keventäny,
Jos olisit hymyillyt
Edes hieman, surullisesti

Mutta näin,
En minä millään voi
En vain voi olla itkemättä
Lauseesi satutti syvältä

Leijun pohjaan
Pohjamutaan
Kiemurtelen totuudelta
Haluaisin päästä pois kaikesta pahasta

Katsoit minua syvälle silmiin
Sekin satutti
Olisit katsonut hieman ystävällisemmin
Tai katsonut minun ohi

En halunnut kuulla tuota lausetta
Juuri sinun huuliltasi
Mutta, se on jo mennyttä
Oikeastaan kaikki on mennyttä

Tuo lause, karmea
Minkä sanoit eilen illalla
Sai minut muuttumaan
Muuttumaan sellaiseksi, jollaisen ystävän olisit halunnut

"Sä olet liian erilainen minun ystäväkseni"

Silloin heräsin
Heräsin kamalimmasta painajaisesta
Se ei ollutkaan totta
Huokaisin helpotuksesta

Mutta, sen painajaisen jälkeen muutuit kovasti
En enää tunnistanut sua, olet tappanut oikean sinäsi...

Totuus velvoittaa...

Pysähdy

Katso minuun

Ja vastaa

Rehellisesti

Mitä peliä 

Sä mun kans pelaat?

Karkuunko juokset, vai?

Voin minäkin lähteä...

Kylmä sää ja sataa

Ulos silti jään

En sisällekään tahdo

Koska sinä olet siellä

Mieluummin riehuva tuuli
Kuin sinun sielusi
Antaa sulle en mitään tahdo
En edes anteeksi

Loukkasinko sinut?
No anteeksi vain
Totuus on totuus
Kun kerran totuuden tiedät

Se velvoittaa
(†)