Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkiskelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Asiaa teineistä

Vaatteet, joita käytät. Ruoka, jota syöt. Julisteet huoneesi seinällä. Minne menet ja miten menet. Keiden kanssa olet. Milloin menet nukkumaan.

Nämä ovat vain esimerkkejä tuhansista muista asioista, joita vanhemmat ovat kontrolloineet lapsia. Mutta nyt, kun lapsi on kasvanut teiniksi, heidän kanssaan on yhä vaikeampi olla. Ettekö te vanhemmat ymmärrä, että teineillä on ehkä paljon vaikeampaa olla, kuin te luulisitte. Vaikka teini sanoisi, ettei haluaisi olla massaa, se ei tarkoita, ettei hänellä voisi olla tyyliä esmes vaatetuksessa. Miksi te vanhemmat luulette, että nykyään voi käyttää mitä vaan, eikä se johda kiusaamiseen. Totta kai voi pukea päälleen mitä tahana, mutta jos olo ei ole mukava siinä vaatetuksessa. se ei ole sama asia, jos teini itse niin valitsi. Miksi te ette huomaa, että maailma muuttuu? Ei se ole enää se sama, millainen se oli, kun te olitte lapsia ja teinejä. Antakaa tilaa nuorille, älkää kyselkö aina niin paljon. Tue nuortasi, älä tee hänen oloaan huonommaksi, mitä se on jo. Vanhemmat eivät ikinä saa tietää, mitä nuori oikeasti ajattele, ettette anna hänen ajatella omalla tavallaan. Teinit ovat jo nuoria aikuisia, jotka yrittävät sopia kaikki omalla tavallaan maailmaan. Menkää ajassa taaksepäin, ja huomatkaa, miten vaikeaa teilläkin on ollut. Miten vihasit isääsi, kun hän ei ymmärtänyt, miksi käytät noita housua, miten olisit voinut kiljua, kun äitisi ei antanut sinun ottaa ne vaatteet, mitä itse suunnittelit pukea päälle. 
  Toinen ääripää on se, kun ei ole mitään rajoja tai velvollisuuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, teinit ovat nuoria aikuisia, eli yrittävät löytää oman tyylin, jolla selviytyä elossa. Jos annat hänen käydä baarissa tai juoda alkoholia, etkä koskaan kysy, miten menee, tottkai nuori on sellainen, kuin on. 

On kaksi versioa nuoruudesta. On se versio, kun sitä muistellaan iloisina ja haikeina, kun se on ohi. Ja sitten on se versio, kun ollaan iloisia, että päästiin siitä yli hengissä. Kaikilla on omat strategiat, miten jäädä eloon ja päästä yli monesta asiasta. Monet turvautuu siihen, että sulkeutuu huoneeseensa, toiset menevät huvittelemaan kavereidensa tykö, että unohtaisi koko asian.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten varjellaan jokaista, kaikki ovat kuin taidetta. Niin yksilöllinen, niin erilainen, kuin muut.

♥ 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Historian tapaaminen II. osa

Jatkoa Historian tapaaminen- tekstiin:

Heti aamulla Anastasia huomaisi minut puutarhassa ja me käveltäisiin sisään. Kysyisin Anastasialta, että mitä hän yleensä teki ja ottaisin paljon valokuvia. Koska Anastasia on samanlainen uhkarohkea tyttönen, kuin minä, me menisimme salakuuntelemaan muita, eikä kukaan huomaisi meitä kertaakaan. Sitten käytäisiin syömässä jotain ja minä letittäisin Anastasian hiukset. Hän sitten tekisi minulle oman aikansa parhaan kampauksen minulle.
Haluaisin tietysti mennä katsomaan kaupunkia ja Anastasia tulisi mukaan. Me kiertelisimme ja ostaisin pari tuliaista ystävilleni. Maistaisin myös sitä kuuluisaa karamellia, mikä silloin oli lasten herkkua.
  Ja koska tulisi sitten pimeää, niin menisimme sisään linnaan hänen huoneeseensa juttelemaan. Tasan puoliyöllä tulisin takaisin omaan maailmaani.

perjantai 15. elokuuta 2014

Juokse kauas pois, olemattomiin

Mitä teen?
Juoksenko pois,
kauas pois,
vai jään taistelemaan?

Juoksen,
juoksen liian paljon
Sydän sanoo stop
Mutta en pysty pysähtymään.

Pelkään
Minun kasvojeni tummaa puolta
Ja juoksen
Juoksen kauas pois sen läheltä

Mietin,
mitä teen
Mutta
Minä vain juoksen itkien pois.

Eikö minussa ole rohkeutta?
Onko järki oikeasti mennyt?
Kuinka kauan jaksan vielä
Juosta pakoon

Itseltäni?
______________________



torstai 31. heinäkuuta 2014

5 virhettä ihastuessa

Listasin nyt tähän pari virhettä, miten yleensä tytöt käyttäytyy (väärin) ihastuessaan. Jos noudatat näitä ohjeita, ihastuksesi voi jopa alkaa tykätä sinusta.

1. Liiallinen innokkuus ja aktiivisuus
Kun joku ihastuu, silloin ajatukset sumenevat, vain yksi asia tykyttää koko ajan päässä. Ihastus. Monet haaveilevat siitä, että sitten joskus sitten ollaan ihastuksen kanssa yhdessä. Pian sitten haaveileminen loppuu ja ruvetaan tositoimiin. Aina, kun se tietty ihminen kirjautuu Facebookiin tai muuhun chattipalveluun, toinen on heti valmiina kirjoittamassa viestiä. Vaikka toinen ei vastaa viestiin, kun kymmenen minuutin välein, itse on aina vastaamassa, aina liian nopeasti ja aivan liian paljon.
  Kun sitten toinen osoittaa vastakaikua, liian moni innostuu ja alkaa tykittää toista vielä enemmän. Ei sitä toista voi mitenkään jättää rauhaan...

  Moni ei usko/huomaa, että se on toiselle todella ahdistavaa. Ei kukaan jaksa aina vastata viesteihin, joita satelee koko ajan. Alla vähän vinkkejä, mitä kannatta noudattaa:

-älä ota yhteyttä aina, kun siihen tarjoutuu jonkinlainen tilaisuus
-älä ole liian helppo saalis, mutta älä myöskään toinen ääripää
-anna ihastuksellesi tilaa, ja odota, kunnes hänkin ottaa itse yhteyttä
-pysy salaperäisenä, sillä se on toisesta jännittävää
-jätä yliampuvat unelmat, toiveet sun muut pois, mikä liittyisi toiseen
-ei kannata hehkuttaa toisen positiivisia puolia, pieni kehu joskus on silti paikallaan
-anna toisen ymmärtää, ettei maailmasi pyöri hänen ympärillä


2. Liian nopea eteneminen 
Jos annat toisen viedä joka juttuun mukaan, hän rupeaa kyllästymään sinuun. Sinulla pitää olla oma tahto, jotta asiaan tulee vähän salaperäisyyttä. Älä silti käyttäydy, kuin joku diktattori, joka määrää joka asiassa. Jos toinen osoittaa vastakaikua, älä anna sen viedä sinut pilviin saakka.

3. Ulkoinen kiinnostus
Monet ihastuu ulkonäön perusteella toiseen. Hyvännäköiset ihmiset eivät aina ole henkisesti kauniita. Eikä se hyvännäköisyys mitään merkitse. Rakkaus se toisesta kauniin ja komean tekee.

4. Negatiivisten puolien näyttäminen
Heti tutustuttua ei kannata näyttää oma huonoja puolia ja luulla sitten, että toinen tykkää vieläkin sinusta. Ne pitää hyväksyä, toisen pimeä puoli, mutta ei sitä heti tarvitse ruveta selittämään, että minä olen kamala jne.

5. Tuomitseminen ja ennakkoluuloisuus
Kun toinen osapuoli käyttäytyy vähän oudosti, ovat jo monet tuomitsemassa häntä. Ja sana luuleminen, se pitää unohtaa. Älä luule mitään, joko tiedät, tai et.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Lumimyrskyn kylmä koura

Taivas tummuu ja pimenee
Tuuli ulvoo surullisesti
En osaa päättää
Minne menen

Juostako taloon sisään
Vai jäädä rauhaan yksin
Myrsky jättää minut rauhaan
Mutteivät ihmiset

Kyselevät paljon
Tahtovat tietää sinusta
Aivan kaiken
Näkymätön, jos oisin

Istun nyt
Lumikasan takana
Maailman laidalla
Piilossa muilta

Tuuli huitoo tukkaani
Lumi peittää vartaloni
Suljen silmät
Mustaa näen

Sitten en enää sitäkään.....


torstai 10. heinäkuuta 2014

Murehtiminen ei ole hyväksi

Vapaaksi turhista huolista

Lähtökohtana huolien yli pääsemiselle on sen tajuaminen, että ne ovat hyödyttömiä. Huolestuneisuus ei ole hyväksi. Se on "savua ilman tulta". Murehtiminen ei ole koskaan muuttanut mitään. Huolehtiminen ei muuta menneisyyttä. Huolella ei päästä ohjaamaan tulevaisuutta. Se vain saa olomme kurjaksi tänä päivänä.

Murehtiminen ei ole milloinkaan ratkaissut ongelmia, ei maksanut laskuja, ei parantanut sairauksia. Se ainoastaan halvaannuttaa ihmisen, niin ettei kykene pyrkimään ratkaisua kohti.

Huoli on kuin kilpa-ajoa vaihde vapaalla - moottori huutaa mutta auto ei liiku mihinkään.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Aasta Ööhön

Lisäsin tänne nyt oman abc-n, joka on vain minun oma. Kaikkiin kirjaimiin tulee joku sana, joka kuvaa tai on minulle tärkeä. Tässä nyt sitten minun abc-ni ((:

Anime
Breikki
Cd-levyt
Dieetit
Erottuvuus massasta
Fasaanit ♥
Google
Harrastukset
Illat
Jippo ♥
Kirjoittaminen
Lukeminen
Mielikuvitus
Nauraminen
Oma aika
Piirtäminen
Quotes
Rauha
Sielunetsintä
Tarinat
Unelmat
Villi ja vapaa olo
Workouts
XHIT Daily-youtubekanava
Youtube
Zip-penaalini ♥
Ållakå vai eikö ålla?
Äiti
Öinen taivas

tiistai 27. toukokuuta 2014

Elämäni gepardina

Selailin nettisivuja ja jossakin mainoksessa luki, että tunnista, mikä eläin olet. Ensi hymyilin sille lauseelle, mutta myöhemmin rupesin miettimään, mikä eläin minä oikeasti olen. Tähän asti ajattelin, että osaan sanoa sen heti, jos joku kysyy sitä. Ensin mieleeni tuli susi, mutta en minä nyt ihan susi ole. Tämän postauksen aihe on sisäisen eläimeni löytäminen. Ehkä minä olen sekoitus, tai sitten juuri tietty eläin.
Olen aika huomaamaton, silti aika äänekäs. Tämä kuvaus sopisi fasaanikukkoon :DD
Okei, jatkan. Hermostun helposti, eli olen joku villieläin. Ehkä gepardi. Se liikkuu monesti yksin, mutta sillä on myös seuraa. Ei aina näytä tunteitaan, vähän hiljainen, eikä jätä kumppaniaan ja pentujaan yksin. Seurallinen, mutta välillä vetäytyvä. Gepardit ovat kauniita eläimiä, minä rakastan gepardeja. Sulavin liikkein ne juoksevat savannilla, eikä niillä ole esteitä edessä. Ne kiitävät eteenpäin, eivätkä katso taakseen.
Päättäväisyyttä ilmeessä ne juoksevat saaliin perässä, josta ei koskaan tiedä, mitä sillä on mielessään. Saatko sinä sen kiinni, vai jäätkö ilman ruokaa? Joka päivä ja jokaikinen yö~

Tällä kertaa näin lyhyt postaus, mutta enskerralla vähän pidempi ^^
Kommaa, mikä on sisäinen eläimesi (:

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mitä tuuli tuo tullessaan?

Olen aina ollut romantikko, mutta tajusin sen vasta ihan oikeasti pari päivää sitten. Sain itseni itseteossa kiinni, kun huomasin haaveilevani kesken koulutehtävien aivan muista asioista. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Ravistin päätäni ja sanoin, ei. Jatkoin pänttäämistä, muttei siitä tullut mitään. Huokaisin ja laskin koulukirjan kädestäni ja kävin makuulle. Uppouduin täysin ajatuksiini. Lojuin siinä yhtenä kasana varmaan puoli tuntia ja kun vihdoin sain haaveiltua tarpeeksi, otin taas koulukirjan esiin. Ja tein läksyt virheettömästi!
  En ajatellut asiaa tarkemmin, mutta tein listan, että millainen romantikko on ja kun tapahtui jotain, tarkistin listalta, toiminko niin, kuin romatikko. Monesti kyllä.
  Noin viikko sitten huomasin, että ennen, kuin pystyin nukahtamaan, minun piti selvittää pääni päivän asioista. Otin joka asian mietittäväksi, mitä päivällä tapahtui. Lopullinen riita bestiksen kanssa, hyvin onnistunut äidinkielenkoe, matikanläksyn unohtaminen, eli kaikki. Nukun huonosti, ellen tee tuota selvittelyä päässäni. Se on vain niin.
  Ja nyt tulee asia, josta en kauheasti tykkää puhua, mutta kirjoittaminen helpottaa minua. Elikkäs, olen sananmukaisesti rakastunut roolipelaamiseen. Isosiskon kanssani harrastetaan liveroolaamista, eli melkein joka ilta, käydään makuulle ja valitaan joku animehahmo, josta tykkäämme, samasta animesta, kehitetään alkujuoni, eli miten tarina alkaa ja sitten annetaan juonen kiemurrella vapaasti, miten ajatuksemme menevät. Minä sanon jotain, mitä hahmoni tekee, ajattelee ja sanoo. Sisko kertoo oman hahmonsa tunteista ja se jatkuu näin. Yleensä roolataan jotain romanssia.
   Se vapauttaa minua päivän paineesta, stressistä ja huolista. Ongelmat lennähtävät juonen mukana johonkin piiloon. Saan tunteeni esille ja toinen minäni astuu kuvaan. Se saa tehdä, mitä haluaa, sanoa suoraan. Makaan vain, enkä ajattele muuta, kun hahmoni elämää. Se on, kuin pääsisi jonkun toisen elämään ja sitä pitää jatkaa itse. Se on mielikuvituksen kahleiden katkeamista. Monesti roolaamme monta päivää samaa, joskus aloitetaan sama alusta, tai keksitään uusi, palataan vanhoihin.
  Isosiskoni on kuin maan päälle saapunut enkeli, vähän ilkikurinen, mutta antelias, auttaa elämän tilanteissa ja on tukenani. En yhtään tiedä, mitä tekisin ilman häntä. Se olisi, kun minulta olisi riistetty joku elin. Todella tärkeä elin. Mutta jostakin syystä pystyn elämään, kovan kivun ystävänä.
   Joskus minusta tuntuu, ettei pojat huomaa minua lainkaan. Melkein kaikki luokkalaiseni seurustelevat, mutta sitten mieleeni tulee yksi poika, jota en tapaa, kuin kolme kertaa vuodessa, mutta tunnen hänet hyvin. Lapsuudenystäväni. Jo viidettä vuotta minusta tuntuu, että hän on 'se oikea', mutta joskus taas, ettei se ole mahdollista, kun ei tavata monta kertaa. Tutustuin vuoden alussa poikaan, johon olin ihastunut. Olin hänen kanssaan leirillä, eli sain tilaisuuden jutella hänelle ja saada tietää, minkälainen hän oikeasti on. Kuvittelin hänen olevan rohkea, itsevarma ja kiltti. Kun tutustuin tarkemmin, hän oli, kuin joku epävarma varjo perässäni. Todellisuudessa hän oli ahne, epävarma, haluton ja laiska. Silloin itsevarmuuteni horjui pahan kerran. Luulin tuntevani hänet, muttei se ollut niin.Pelkäsin, että jos tutustun johonkuhun toiseen, petyn samoin. En kyllä suuremmin itkenyt pojan takia, mutta surin kyllä paljon, en häntä, en itseäni, vaan sieluani.
  Minulle tulee epävarma olo, jos petyn johonkuhun tai johonkin. Se on, kun joku vetäisisi maan altasi ja joudun jääkylmään veteen ja hait kiertelevät sinua. Mutta minua pelottaa eniten se, mitä en näe, mitä en tunne.
  Pettymystä voi kuvata monella eri tavalla, riippuu ihmisestä. Joku kai sanoisi sitä palatsin romahtamiseksi, tai jääkylmän suihkun saamiseksi. Tunteita voi vain selittää, kuvata, muttei kukaan oikeasti pysty kuvitella, minkälaista se on toisella.
  Olin viikon ulkomailla äitini kanssa ja minulla on ollut jo pieniä riitoja bestikseni kanssa, jota en silti halunnut menettää, vaikka tiesin, ettei hän ole enää se 'paras ystävä'. Halusin tukea, mutten saanut keneltäkään. Jotkut kyllä ehdottivat kuraattoria, mutta minä en pysty avautumaan jollekin aikuiselle. Se on, kun hiiri puhuisi kalalle turkin haalistumisesta. Tai jotakin sinnepäin. En osaa kuvailla. En vain pysty, siinä kaikki.
  Kun palasin lomaltani, bestikseni on jo ystävystynyt muiden kanssa, eikä huomioinut minua, paitsi silloin, kun annoin hänelle tuliaiset. Se sattui. Sydäntä viilsi. Otti lahjan vastaan ja katosi "toisten sumuun".  Taas mattoa revittiin allani, mutta en antanut periksi. Yritin taas löytää häneen kontaktia, muttei hän vastannut "soittoihini". Surin kotona monta päivää, mutta koulussa näytin "kovista". Vetäydyin nurkkaan, yksin. Minulla oli vain hän, ehkä vielä pari muuta kaveria, eri luokilta. Bestikseni oli samalla luokalla, kuin minä. Viikon päästä, kun tajusin hänen lähteneen elämästäni kokonaan ja matto tosiaan katosi altani ja kaaduin, samalla lyöden pääni ja sydämeni. En yrittänytkään pystyyn. En kerta kaikkiaan jaksanut, makasin vain odottaen jonkun nostavan minut sieltä. Ketään ei tullut. Tuntui, kun kaverini olisivat myös jättäneet minut. Sitten prinssi tuli valkoisella hevosella. Isosiskoni. Kiitos hänen, pääsin taas kerran pystyyn.
   Sitten taas aloin miettimään, kuka voisi olla uusi 'tukipilarini'. Jumalalle kiitos siitä, että aloin harrastaa judoa. Tukipilari löytyi sieltä kutosluokkalaisen tytön muodossa. Vaikka hänellä on jo omat kaverisna, uskon, että voin luottaa häneen, kuin bestikseeni. Hän asuu 20 kilsan päässä minusta. Nuoret tarvitsevat lähelläolevia ystäviä. Niin minäkin. Tarvitsen ystäviä, jotka ovat samanlaisia, kuin minä.
   Olin viikon, kuin sairas zombi, joka kulkee koulusta kotiin, istuu sohvalle, tekee läksyt ja on elossa. Nyt alan taas heräillä horroksesta, nauraa taas ääneen. Mutta kenen kanssa minä nauraisin? Tosiystäväni on tällä hetkellä vain siskoni. Kiitos Isosisko tuestasi, en pärjäisi Elämässä ilman sinua!
  Tässä oli nyt vähän kovaa tekstiä, suorasanaista, tuomitsevaa, kritisoivaa. Mutta tässä se nyt on, enkä kadu eroa bestiksestäni. Hän oli todella erilainen, kuin minä.