Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietiskely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietiskely. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Asiaa teineistä

Vaatteet, joita käytät. Ruoka, jota syöt. Julisteet huoneesi seinällä. Minne menet ja miten menet. Keiden kanssa olet. Milloin menet nukkumaan.

Nämä ovat vain esimerkkejä tuhansista muista asioista, joita vanhemmat ovat kontrolloineet lapsia. Mutta nyt, kun lapsi on kasvanut teiniksi, heidän kanssaan on yhä vaikeampi olla. Ettekö te vanhemmat ymmärrä, että teineillä on ehkä paljon vaikeampaa olla, kuin te luulisitte. Vaikka teini sanoisi, ettei haluaisi olla massaa, se ei tarkoita, ettei hänellä voisi olla tyyliä esmes vaatetuksessa. Miksi te vanhemmat luulette, että nykyään voi käyttää mitä vaan, eikä se johda kiusaamiseen. Totta kai voi pukea päälleen mitä tahana, mutta jos olo ei ole mukava siinä vaatetuksessa. se ei ole sama asia, jos teini itse niin valitsi. Miksi te ette huomaa, että maailma muuttuu? Ei se ole enää se sama, millainen se oli, kun te olitte lapsia ja teinejä. Antakaa tilaa nuorille, älkää kyselkö aina niin paljon. Tue nuortasi, älä tee hänen oloaan huonommaksi, mitä se on jo. Vanhemmat eivät ikinä saa tietää, mitä nuori oikeasti ajattele, ettette anna hänen ajatella omalla tavallaan. Teinit ovat jo nuoria aikuisia, jotka yrittävät sopia kaikki omalla tavallaan maailmaan. Menkää ajassa taaksepäin, ja huomatkaa, miten vaikeaa teilläkin on ollut. Miten vihasit isääsi, kun hän ei ymmärtänyt, miksi käytät noita housua, miten olisit voinut kiljua, kun äitisi ei antanut sinun ottaa ne vaatteet, mitä itse suunnittelit pukea päälle. 
  Toinen ääripää on se, kun ei ole mitään rajoja tai velvollisuuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, teinit ovat nuoria aikuisia, eli yrittävät löytää oman tyylin, jolla selviytyä elossa. Jos annat hänen käydä baarissa tai juoda alkoholia, etkä koskaan kysy, miten menee, tottkai nuori on sellainen, kuin on. 

On kaksi versioa nuoruudesta. On se versio, kun sitä muistellaan iloisina ja haikeina, kun se on ohi. Ja sitten on se versio, kun ollaan iloisia, että päästiin siitä yli hengissä. Kaikilla on omat strategiat, miten jäädä eloon ja päästä yli monesta asiasta. Monet turvautuu siihen, että sulkeutuu huoneeseensa, toiset menevät huvittelemaan kavereidensa tykö, että unohtaisi koko asian.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten varjellaan jokaista, kaikki ovat kuin taidetta. Niin yksilöllinen, niin erilainen, kuin muut.

♥ 

lauantai 6. kesäkuuta 2015

No music no life 1#

Monille se taisi jo käydä selväksi, että rakastan musiikkia ja harrastan sitä aktiivisesti. Eli tarkennukseksi soitan selloa jo 11 vuotta, olen suorittanut 3/3 pari vuotta sitten ja uusi tavoite on kova I., eli tolppa ykkönen. Tällä hetkellä kiinnostus selloon on hiukan lopahtanut, mutten missään tapauksessa aijo lopettaa. Huomioni tänä vuonna on suuntautunut enemminkin pianoon, kun kiikarissa on ollut se 3/3 pianossakin.


  Sivuaineena sitten plimputtelen pianoa, josta suoritin 3/3 pari päivää sitten, niin kuin äsken jo kerroin. Pianossa ei ole erityistä tavoitetta, soitan sitä ihan vain huvin vuoksi. Oikeastaan pianonsoitto oli puoliksi senkin takia, että voisin mahdollisesti soittaa ehkä jossain bändissä. Ehkä hieman normaali teinityttöunelma, että tekisin bändin, mutta unelmii saa ja pitää olla, eikös? ;D


   Vapaasäestystä olen jo pitkään harrastanut, ilman opettajaa kylläkin, mutta aijon mankua äiteeltä lupaa käydä vapaasäestystunneilla ensvuonna. 
  Olen yrittänyt kirjoittaa biisejä, mutta en ole onnistunut erityisemmin hyvin niissä. Kyllä melodiaa tulee, se on helppoa, ainakin surulliset melodiat, mutta sanat, herranjestas, on niin vaikeaa sovittaa sanat melodiaan, et se kuulostaisi edes vähän normaalilta. 


  Laulamisest sen verran, et rakastan laulamista, mutten laula kovinkaan paljon. Oikeastaan vain kun istun koneella ja seikkailen netis ja kuuntelen musiikkia, mutta muuten vain, kun soitan jotain kappaletta pianolla. En ilman pianoa tai musiikkia osaa laulaa ns soolona.
  
Toises postaukses tulee sitten, mitä musiikkii kuuntelen :33

torstai 22. tammikuuta 2015

Hour of the wolf

I feel weak 
It's soon to hour of the wolf
Empty inside
Departed speak

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

I have force to stay up
My sister is badly sick
I keep her hand in my own
Right now, at hour of the wolf

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

She opens her eyes
She looks at me long, but tired
And now, she says in a rippled voice
You'll never miss what you never had

Give me strength, God
I must not fall asleep
My sister needs me right now, (right now)
And i won't go to sleep (go to sleep)
I won't lose her (lose her)
I won't lose her (lose her)

She closes her eyes
Barely breathing
God, don't let her die
But she never opened her eyes again..

You'll never miss what you never had...


torstai 23. lokakuuta 2014

Mitä onni on?

se, kun rakas ystävä soittaa
kun kellot soivat välitunnin alkamisen merkiksi
kun palauttaa pitkän kokeen ensimmäisenä koulussa
 ♥
kun oma hamsteri kiipeää sormia pitkin kämmenelle ja jää siihen
kun astuu kotiovesta sisään ja talossa leijuu ohukaisten ihana tuoksu
kun aurinko paistaa ja sataa samaan aikaan
kun löytää hyvän musakappaleen
kun kaveri antaa ylävitosen
kun pääsee raskaan päivän jälkeen kylpyyn
 ♥
kun takintaskusta löytyy yksi euro
kun huomaa kirpparilla ihanan vaatteen
kun on harjoitellut jotain pianokappaletta päiväkausia ja pääsee esittämään sen

"Mitä onni on?"

perjantai 5. syyskuuta 2014

Sano minulle...

On surullista ajatella, että me synnymme siihen, että kuolemme. Jotkut ajattelevat, että sitten on otettava ilo irti hetkestä.
  On turhaa koota maallista omaisuutta. On turhaa olla aina iloinen. Elämä, se on kuin erikoinen lintulaji, jonka voi huomata. Elämä on liian lyhyt vihata jotakuta aina.

  Katso taivaalle ja sano minulle totuus: näetkö pilvet? Näetkö, miten vapaina ne lentävät tuulen mukana? Haluaisitko sinäkin olla yhtä vapaa? Miksi kulkea aina suuren massan kanssa? Irtoa, löydä ja elä.

Rakkauskin on ohimenevää. Vain tosirakkaus pysyy ikuisesti tallella. Rakastuminen on väliaikainen tila, kunnes tulee joku toinen vahvempi tunne, kuten suru. Ja vaikket tätä uskois, se on totta

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sielun villi tanssi

Metsän suojassa
Auringolta piilossa
Pimeässä, mutta kuumassa

Hengitän syvään
Rauhaa pyytää
Hakkaava sydän

Mitä minä teen
Sulautuako vihreeseen
Ettei kukaan näe?

Vai juostako karkuun
Maailma häkkiin sulloo
Ihmisen kehon

Sielu villi
Koko käden, vai pikkurillin
Toinen vie, miksi?

Käsi tärisee
Koko ruumis värisee
Tanssi villi, on sisäinen

Huomataanko minut?
Mieli on riutunut
Rauha pois kuihtunut

Pois, kauas pimeään
Yhtäkkiä käsi viileä
Otsaani tahtoo sivellä

Onko se mustaa pahuutta?
Vai tahtooko käsi mua
 Vain rauhoittaa?

Sisimmässäni tiedän
Käsi sieluani tahtoo viedä
Mutta lämpimään vai kylmään?

perjantai 29. elokuuta 2014

Ruumis vankilana

Vie minut kauas tästä elämästä, anna mulle uusi mahdollisuus elää. On julmaa kulkea täällä ympäriinsä, seuraamassa toisten ihmisten elämää. Älä katso minua noin, olen minäkin joskus tehnyt jotain merkittävää, jotain, mitä minä tulen aina muistamaan. En sitä unohtaakkaan voi, liian tärkeää se on. Vastuuta kannan olkapäilläni, painavaa, raskasta, likaista tavaraa. Ota osa pois, edes pieni pala siitä, etten kaadu pitkällä matkallani. Paljon vielä jäljellä ja henki väsyy. Ruumis jo kuollut pois, kuihtunut, mutta sisällä sielu vielä kahleissa. Vapauta se, vapauta minut pois ruumiin vankilasta, tahdon pois. 
  Kanna kauas jalkani, ennen kun pimeä tulee. Saalistajia ympärillä. Tunnen oloni jo nihkeäksi verisestä hiestä. Kun kyynel poskeltani putoaa maahan, mustaksi helmeksi se muuttuu, jota vain harvat huomaa. Elämän silmät eivät koskaan voi sulkeutua, punaisina ne hohtaa yhä vain. Jatkappa siitä, älä tuijottamaan jää, etkö ole koskaan nähnyt kuolemaisillaan olevaa lasta?
  Huomaa jo itsesi, maailmassa on sota, nälän ja janon sota. Maapallo on tää, jo aikoja siten tuhoutunut. Lähde pois, älä tänne jää, turvatonta on täällä enää kulkea. Ruoka pilaantunutta, kuin ihmisten sielut, jotka leijuvat täällä pahan ilman osana. 


maanantai 18. elokuuta 2014

Vahva puukin katkeaa

Tuuli puhaltaa,
Meri hurjana taistelee,
Taivu taivu ruoko,
Silloin et katkea

Puut, joilla vahva runko
Katkeavat helposti
Koska he eivät anna periksi
Ruoko taipuu tuulen suuntaan

Älä sinäkään taistele
Tuulta vastaan
Taivu sen mukaan
Niin et koskaan katkea

Turhaa on toisille
Vastaan kinata
Sä kuitenkin katkeat
Kuin yksinäinen puu

Anna vain virran
Viedä mukanaan
Älä enää välitä
Tuuli kyllä kuljettaa

perjantai 15. elokuuta 2014

Juokse kauas pois, olemattomiin

Mitä teen?
Juoksenko pois,
kauas pois,
vai jään taistelemaan?

Juoksen,
juoksen liian paljon
Sydän sanoo stop
Mutta en pysty pysähtymään.

Pelkään
Minun kasvojeni tummaa puolta
Ja juoksen
Juoksen kauas pois sen läheltä

Mietin,
mitä teen
Mutta
Minä vain juoksen itkien pois.

Eikö minussa ole rohkeutta?
Onko järki oikeasti mennyt?
Kuinka kauan jaksan vielä
Juosta pakoon

Itseltäni?
______________________



torstai 24. heinäkuuta 2014

Lumimyrskyn kylmä koura

Taivas tummuu ja pimenee
Tuuli ulvoo surullisesti
En osaa päättää
Minne menen

Juostako taloon sisään
Vai jäädä rauhaan yksin
Myrsky jättää minut rauhaan
Mutteivät ihmiset

Kyselevät paljon
Tahtovat tietää sinusta
Aivan kaiken
Näkymätön, jos oisin

Istun nyt
Lumikasan takana
Maailman laidalla
Piilossa muilta

Tuuli huitoo tukkaani
Lumi peittää vartaloni
Suljen silmät
Mustaa näen

Sitten en enää sitäkään.....


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viva la music I.

Ajattelin pitkästä aikaa listata tänne musiikkia, jota kuuntelen eniten. Ei ole nyt missään paremmuusjärjestyksessä, sillä minun mielestäni koskaan ei ole ns. parasta musiikkia. Voi olla tietysti musiikkialue, esmes kova rock, tai sitten ihan klassiset kappaleet, kuten Mozartin sävellykset, muttei mitään tiettyä kappaletta. Musiikki on todella laaja asia, missä kukaan ei sano, ettei tuo ja tuo ole kaunista, vaan tämä ja tämä.
  Mutta, jatketaanpas matkaa kappaleiden luo:


Tämä on mielestäni todella surullinen ja haikea kappale. Kuuntelen sitä usein silloin, kun olen ärtynyt, koska juuri tämä kappale rauhoittaa minut. Se keinuttaa ikään kuin johonkin horrokseen, josta herään vasta silloin, kun kappale loppuu. Rakastan tätä ♥


Joka kerta, kun kuuntelen tämän, mieleeni tulee jostakin syystä surullisia ajatuksia. En haluaisi joskus päästää irti niistä, joten kuuntelen mielelläni tätä, vaikka se välillä masentaakin. Sanat eivät ole mitenkään surullisia tai sellaista, minä vaan ajattelen niin.



Ei saa unohtaa tätä ihanaa kappaletta. Laitan usein silmät kiinni, kun kuuntelen tätä. Tämä kappale, kuten vielä pari muutakin samanlaista biisiä, kertoo minulle siitä, että ole onnellinen silloin kun pystyt, ei ole aina mahdollista olla.



Rakastuin tähän silloin, kun olin aivan poissa tolaltani, en nyt kerro syytä, mutta rakkaushan siinä oli mukana. Löysin tämän kappaleen ihan vahingossa. Enkä kadu sitä hetkeä ♥




Eräs todella rakas ytsäväni muistutti minua tästä kappaleesta. Olen joskus kyllä kuullut tämän, muttei erityisemmin jäänyt kaaliin. Nyt, kun hän kertoi, että hän kuuntelee tätä kappaletta, kuuntelin sitten minäkin pari kerta. Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän rupesin tykkäämän tästä. Kun avaan youtuben, hakupalkissa lukee pian tämän kappaleen nimi. Kiitos Jippo ♥


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lasi puolillaan




Tuntuu siltä, kun paine lisääntyisi ilmassa. Hyttysetkin karttavat minua. Mitä lajia tämä maa on? Kipua täällä ainakin riittää. Tuskan maailma, ei tosirakkautta kai edes ole. Kaikki kerran menehtyy, kukka kuivuu pois, vesi haihtuu.
  Kierros uudestaan, kuin pyörän rengas. Sama arkielämä uudestaan ja uudestaan, ei muutosta. Ei jännitystä, ei seikkailua.
  Vaatekappale, joka ei enää kelpaa, heitetään roskikseen tai kirpparille. Olen kirpparilla. Ottakaa, ostakaa! Käytettyjä vaatteita!- huudetaan. Olen käytetty vaatekappale, joka on heitetty pois. Kun ruostunut naula, joka on jätetty ulos.
  Minut leikataan kappaleiksi. Ne osat eivät minussa kelvanneet. Nyt ne ovat poissa. Olenko nyt uusi? Kaunis? Sopiva? Tarpeeksi hyvä?
   Olen, kuin puoliksi täytetty lasi. Vai puoliksi tyhjä? Puuttuuko minusta nyt jotain? Täytä toinen puoli omalla sielullasi. Ole ystäväni. Lasi olisi sitten täysi Vai olisiko? Kun lähdet, lasi ei ole edes puolillaan. Siitä puuttuu silloin jo osa. Veit sen mukanasi.....

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Aasta Ööhön

Lisäsin tänne nyt oman abc-n, joka on vain minun oma. Kaikkiin kirjaimiin tulee joku sana, joka kuvaa tai on minulle tärkeä. Tässä nyt sitten minun abc-ni ((:

Anime
Breikki
Cd-levyt
Dieetit
Erottuvuus massasta
Fasaanit ♥
Google
Harrastukset
Illat
Jippo ♥
Kirjoittaminen
Lukeminen
Mielikuvitus
Nauraminen
Oma aika
Piirtäminen
Quotes
Rauha
Sielunetsintä
Tarinat
Unelmat
Villi ja vapaa olo
Workouts
XHIT Daily-youtubekanava
Youtube
Zip-penaalini ♥
Ållakå vai eikö ålla?
Äiti
Öinen taivas

torstai 29. toukokuuta 2014

Taivas paljaana

Kun katson taivaalle, monesti tähdet ei loista, kun pilvet peittävät niiden valon. Jo pienestä asti se on aina jotenkin surullinen näky, tyhjä, pimeä taivas. Se on, kuin sillä ei olisi mitään peittonaan. Pelokas, avuton tyhjyys, kuin liukuu pääni sisään ja ottaa vallan. Silloin minun on pakko sulkea silmäni ja mennä katon alle. Se ei ole mikään sairaus tai vastaava sellainen kipu. Se vain on niin. Vaikka olisin valaistetussa kaupungissa, silti se tuntuu jotenkin.....haikealta. Tähdet eivät saa näyttää loistoaan, vaikka olisivat kuinka kauniita. Ja kauniita ne todella ovat. Samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. Muistuttaa vähän meitä ihmisiä. Kaikki hohtavat omalla tavallaan, näyttävät vähän samanlaisita, mutta ovat kaikki erilaisia. Kaukaa katsottuna ne ovat vain pieniä kiviä, joilla ei ole merkitystä. Kun tarkastelee lähempää, niistä muodostuu suurempia, kauniimpia ja erilaisia. Ei kahta samanlaista löydä. Kauniita omalla tavallaan kaikki.
  Kun ajattelen taivasta, mieleeni piirtyy kuva tummenevasta taivaankannesta, jossa ei ole kuuta, mutta tähdet jo alkavat loistaa himmeästi. Taivaassa on tummansinistä, alhaalla todella vähän punertavaa, ylhäälläpäin jopa mustaa. Horisontissa on pari laivaa satamassa. On kaksi suurta ja yksi pieni. Ne keinuvat rauhallisesti, ikään kuin nukkuisivat. Aallot liplattavat hiljaa, eikä muuta ääntä kuulu. Ei ole kesä, eikä kevät. On syksy, alkusyksy. Tämä on minun taivaani. Se on kaikilla erilainen. Riippuu, mistä sitä katsoo. Milloin, millä mielellä.

 Tämä kuvaa eniten minun omaa. Ero on vain siinä, että tässä on liian paljon punertavaa sävyä, eikä laivoja näy.

Jotenkin outoa ajatella, että saman taivaan alla olisi joku toisella puolella maailmaa. Ja ehkä hänkin juuri katselee taivasta. Mitä hän juuri ajattelee? Onko hän nuori, tai vanha. Mietityttää, sekä pelottaa tämä. Jos ihmiset näkisivät toistensa kasvot taivaalla, olisiko vaikeampaa elää?

Kysymys kaikille yleisesti, johon voi sitten vastata:
Tykkäisitko, jos voisi maalata oman taivaan itse? Mitä värejä siinä olisi? Haluaisitko auringon vai kuun? Tai molemmat? Eli kuvaile unelmataivaasi. Mielikuvitus vain rajana. Siitä vaan ^^