keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Joskus tuntuu, ettei pysty rakastaa, kaikki on vain kamalaa, kukaan ei tule halaamaan, ajatuksetkin katkeaa, pysy vahvana, sanotaan, ja siihen kok lohdutus kellahtaa, ihmettelette varmaan, miksei hymyilytä koskaan, te itse annoitte aiheen varmaan, pää pystyssä silti jatkan matkaa, en anna enää kenenkään lohduttaa, en tarvitse sanaakaan, osaan kyllä jo itse jatkaa, aloitan joskus elämäni sitten uudestaan, aloitan ihan kaikien alusta, en välitä loukkaavista sanoista, en säiky enää ivaa, koska osaan jo olla varuillaan, hukun massaan, ettei kukaan erilaiseksi minua kutsua sais, samaistun, niin varmaan moni muukin täällä maailmassa, ette ymmärrä ilkeää kiusaa, kyllä se karma teitä joskus tulevaisuudessa veroittaa, huomaatte kuinka yksi sanakin voi satuttaa, kuinka yksi sana voi niin sydäntä polttaa, miten se yksi ainut sana vaikuttaa, koska kyllä, kyllä vain, se vaikuttaa, huomaatte, kuinka kamalaa, miten raivostuttavaa, on olla täällä taivaan alla, mutta ei sille voi mitään, jaksakaa, tämä kaikki loppuu aikanaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti