Nyt on taas syksy ja kesän rippeet leijuu ilmassa. Ajan kysymys vain, koska pimeys ja kylmyys tulee ottamaan vallan niin luonnossakin, kuin tunneihmisten mielessä. Talvi on, kuin maailmanloppu lähestyisi, ainakin minun mielestäni. Syksyiset lehdet tippuu kuolleena maahan ja valkoinen lumipyry peittää näkyvyyden maailmaan. Kun lumipyry loppuu, maailma on valkoisessa morsiusasussa, kuin matkalla johonkin tärkeään tapahtumaan.
Kun sitten tulee ilta, valkoinen katoaa, ja lumi muuttuu tummanharmaaksi. Kerran pienempänä olen tehnyt pienimuotoisen lumilinnan ja nukahtanut sinne. Vaikka ensin nukahtaessa tuntui lämpimältä, kun heräsin, minun oli niin kova kylmä, etten ensiksi pystynyt nousemaan, tärisin vain siellä ja katselin ympärilleni. Olen siitä lähtien vihannut talvea. Kaikki on vaikeampaa: pukeutuminen, kulkeminen ja kaiken lisäksi on aivan saatanan kylmä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti