"Sä olet..."

Miksi sanoit sen niin vakavasti?
Asiaa olisi keventäny,
Jos olisit hymyillyt
Edes hieman, surullisesti

Mutta näin,
En minä millään voi
En vain voi olla itkemättä
Lauseesi satutti syvältä

Leijun pohjaan
Pohjamutaan
Kiemurtelen totuudelta
Haluaisin päästä pois kaikesta pahasta

Katsoit minua syvälle silmiin
Sekin satutti
Olisit katsonut hieman ystävällisemmin
Tai katsonut minun ohi

En halunnut kuulla tuota lausetta
Juuri sinun huuliltasi
Mutta, se on jo mennyttä
Oikeastaan kaikki on mennyttä

Tuo lause, karmea
Minkä sanoit eilen illalla
Sai minut muuttumaan
Muuttumaan sellaiseksi, jollaisen ystävän olisit halunnut

"Sä olet liian erilainen minun ystäväkseni"

Silloin heräsin
Heräsin kamalimmasta painajaisesta
Se ei ollutkaan totta
Huokaisin helpotuksesta

Mutta, sen painajaisen jälkeen muutuit kovasti
En enää tunnistanut sua, olet tappanut oikean sinäsi...