Vie minut kauas tästä elämästä, anna mulle uusi mahdollisuus elää. On julmaa kulkea täällä ympäriinsä, seuraamassa toisten ihmisten elämää. Älä katso minua noin, olen minäkin joskus tehnyt jotain merkittävää, jotain, mitä minä tulen aina muistamaan. En sitä unohtaakkaan voi, liian tärkeää se on. Vastuuta kannan olkapäilläni, painavaa, raskasta, likaista tavaraa. Ota osa pois, edes pieni pala siitä, etten kaadu pitkällä matkallani. Paljon vielä jäljellä ja henki väsyy. Ruumis jo kuollut pois, kuihtunut, mutta sisällä sielu vielä kahleissa. Vapauta se, vapauta minut pois ruumiin vankilasta, tahdon pois.
Kanna kauas jalkani, ennen kun pimeä tulee. Saalistajia ympärillä. Tunnen oloni jo nihkeäksi verisestä hiestä. Kun kyynel poskeltani putoaa maahan, mustaksi helmeksi se muuttuu, jota vain harvat huomaa. Elämän silmät eivät koskaan voi sulkeutua, punaisina ne hohtaa yhä vain. Jatkappa siitä, älä tuijottamaan jää, etkö ole koskaan nähnyt kuolemaisillaan olevaa lasta?
Huomaa jo itsesi, maailmassa on sota, nälän ja janon sota. Maapallo on tää, jo aikoja siten tuhoutunut. Lähde pois, älä tänne jää, turvatonta on täällä enää kulkea. Ruoka pilaantunutta, kuin ihmisten sielut, jotka leijuvat täällä pahan ilman osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti