Hirviö nimeltä pahuus

Miksi pelästyit minua

Kun kosketin olkapäätäsi

Mitä sinulle on tapahtunut

Ettet säikkymättä voi olla

Mikä muutti entisen sinäsi

Iloisen, nauravan sinäsi

Mikään ei enää kiinnosta

Kunhan saisin sut pelastettua

En edes tiedä, mikä sinua vainoaa

Mikä sinua niin pelottaa

Mutta hei, aina on toivoa

Ainakin niin minulle on kerrottu

Päästä mut sisääsi

Anna minun nähdä sielusi

Jokin meidän väliin tunkee

Onko se sinun pelkosi

Vai hirviö nimeltä pahuus

Mitä näet, mitä minä en?

Lehdet putoilee puista

On syksy, kuoleman aika

Lumi ottaa pian vallan maassa

Jäljelle jää puiden luurangot

Älä pelkää, minä tässä vain

Pysy vahvana, sillä tuo hirviö

On nimeltään kuolema...

Kirjailija-urani

Pienenä olin tosi innoissani, kun äidinkielentunneilla kirjoitettiin tarinoita ja kirjoitin jo ykkösellä monta sivua, vaikka koko tarinan piti olla vain noin sivu tai pari. Haaveilin kirjailijan urasta ala-asteella, mutta ajatus kirjailijana unohtui kutosella ja seiskalla. Kasin alussa tuli taas mieleen kirjailijahommat ja aloitin taas kirjoittamisen, tällä kertaa entistä innokkaammin, mikä tarkoitti, että kirjoitin oppitunneilla, sängyssä yöllä, ja ei vain tarinoita; ajatuksia, runoja, lauluja, päiväkirjaa, fanficcejä sekä biisien sanoja. Luin seiskalla kirjoittamisen sijaan, mutta vaikka aloitin nyt kirjoittamisen, jatkan lukemistakin, ja pidän kiinni kirjailijaurastani, mutta vain harrastuksena.

    Tavoitteeni olisi saada romaani valmiiksi, sekä julkaista oma runokirja. Kirjoitan mielelläni minä-kertojana, sillä silloin saan hahmosta "paremman otteen", sekä syvennyn helpommin tarinaan. Minä-kertoja on siitä hyvä, että tarkastelee asiat ihan omalla näkökulmalla, enkä kovinkaan tykkää kirjoittaa "hän"-muodossa. Kirjoitan metodilla mitä-päähän-sattuu, eli en suunnittele juonta melki ollenkaan, riippuu vähän, mitä kirjoitan. Mielestäni on jännittävää kirjoittaa oman luodun hahmon elämänkertaa, sillä silloin hahmo alkaa elää ja kirjassa on helppo tarkastella normielämän asioita omalla tavalla. Luon hahmot yleensä siten, miten tarinassa edetään, eli en kummoisemmin suunnittele hahmojani etukäteen, vaan ne tulevat ihan sinä hetkenä, kun tulevat mukaan tarinaani.

Hei kulta~

Katsot minua surullisin silmin, mutta en voi auttaa

Tämä kaikki, suru ja itku loppuu aikanaan

Rakas lapsi, sä olet kuin pahaan maailmaan eksynyt enkeli

Sä olet viaton, niin erilainen, kuin muut

Miten olet tänne joutunut, 

Miten et huomaa, kuinka tämä maailma satuttaa

Olet liian puhdas, muut sinua vain likaavat

Ihmiset eivät siedä täydellisyytä

Kaikki hyvä pitää tuhota

Hei kulta, näen sinun kyyneleet

Ei sinun tarvitse hymyillä

Sinä kuulut taivaaseen, etkä maan päälle

Sinun siniset silmät ovat himmeät

Huomaatkos, miten tämä maailma toimii

Kuin sota loppumaton, taistelet edelleen

Taistelet edelleen, mutta silti annat kaikkien satuttaa

Älä itke, älä itke tänään

Olen vierelläsi, pidän sinusta kiinni, ettet putoa

Rakas lapsi, minä huomaan sinun surusi

Minä huomaan, kuinka kovaa yrität olla iloinen

Mutta ilo katoaa, ja jäljelle jää vain tyhjyys

Ja tyhjyys pelottaa sinua

Hei kulta, älä välitä, olen tässä näin

Katsot minua surullisin silmin, mutta en voi auttaa

Asiaa teineistä

Vaatteet, joita käytät. Ruoka, jota syöt. Julisteet huoneesi seinällä. Minne menet ja miten menet. Keiden kanssa olet. Milloin menet nukkumaan.

Nämä ovat vain esimerkkejä tuhansista muista asioista, joita vanhemmat ovat kontrolloineet lapsia. Mutta nyt, kun lapsi on kasvanut teiniksi, heidän kanssaan on yhä vaikeampi olla. Ettekö te vanhemmat ymmärrä, että teineillä on ehkä paljon vaikeampaa olla, kuin te luulisitte. Vaikka teini sanoisi, ettei haluaisi olla massaa, se ei tarkoita, ettei hänellä voisi olla tyyliä esmes vaatetuksessa. Miksi te vanhemmat luulette, että nykyään voi käyttää mitä vaan, eikä se johda kiusaamiseen. Totta kai voi pukea päälleen mitä tahana, mutta jos olo ei ole mukava siinä vaatetuksessa. se ei ole sama asia, jos teini itse niin valitsi. Miksi te ette huomaa, että maailma muuttuu? Ei se ole enää se sama, millainen se oli, kun te olitte lapsia ja teinejä. Antakaa tilaa nuorille, älkää kyselkö aina niin paljon. Tue nuortasi, älä tee hänen oloaan huonommaksi, mitä se on jo. Vanhemmat eivät ikinä saa tietää, mitä nuori oikeasti ajattele, ettette anna hänen ajatella omalla tavallaan. Teinit ovat jo nuoria aikuisia, jotka yrittävät sopia kaikki omalla tavallaan maailmaan. Menkää ajassa taaksepäin, ja huomatkaa, miten vaikeaa teilläkin on ollut. Miten vihasit isääsi, kun hän ei ymmärtänyt, miksi käytät noita housua, miten olisit voinut kiljua, kun äitisi ei antanut sinun ottaa ne vaatteet, mitä itse suunnittelit pukea päälle. 

  Toinen ääripää on se, kun ei ole mitään rajoja tai velvollisuuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, teinit ovat nuoria aikuisia, eli yrittävät löytää oman tyylin, jolla selviytyä elossa. Jos annat hänen käydä baarissa tai juoda alkoholia, etkä koskaan kysy, miten menee, tottkai nuori on sellainen, kuin on. 

On kaksi versioa nuoruudesta. On se versio, kun sitä muistellaan iloisina ja haikeina, kun se on ohi. Ja sitten on se versio, kun ollaan iloisia, että päästiin siitä yli hengissä. Kaikilla on omat strategiat, miten jäädä eloon ja päästä yli monesta asiasta. Monet turvautuu siihen, että sulkeutuu huoneeseensa, toiset menevät huvittelemaan kavereidensa tykö, että unohtaisi koko asian.

Ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten varjellaan jokaista, kaikki ovat kuin taidetta. Niin yksilöllinen, niin erilainen, kuin muut.

♥ 

TOP 10 sad song ♫♪♫♫♪

Elikkäs tein listan omista surullisista biiseistä, jotka tällä hetkellä ovat suosikkejani. Uskoisin, et kuukauden päästä lista olisi ihan erilainen, mutta joo, tässäpä sitten nää on :3

1.Baby don't cut - B-mike 

2. Her last words - Courtney Parker

3. Beauty from pain - Superchick

4. Just a dream - Nelly

5. Here without you - 3 Doors Down

6. Dear Diary - MikelWJ

7. Pieces - Red

8. To Write Love On Her Arms - Helio

9. Never Alone - Barlow Girl

10. Invisible - Skylar Grey

Tässähän nämä sitten on, nauttikaa :33

No music no life 1#

Monille se taisi jo käydä selväksi, että rakastan musiikkia ja harrastan sitä aktiivisesti. Eli tarkennukseksi soitan selloa jo 11 vuotta, olen suorittanut 3/3 pari vuotta sitten ja uusi tavoite on kova I., eli tolppa ykkönen. Tällä hetkellä kiinnostus selloon on hiukan lopahtanut, mutten missään tapauksessa aijo lopettaa. Huomioni tänä vuonna on suuntautunut enemminkin pianoon, kun kiikarissa on ollut se 3/3 pianossakin.

  Sivuaineena sitten plimputtelen pianoa, josta suoritin 3/3 pari päivää sitten, niin kuin äsken jo kerroin. Pianossa ei ole erityistä tavoitetta, soitan sitä ihan vain huvin vuoksi. Oikeastaan pianonsoitto oli puoliksi senkin takia, että voisin mahdollisesti soittaa ehkä jossain bändissä. Ehkä hieman normaali teinityttöunelma, että tekisin bändin, mutta unelmii saa ja pitää olla, eikös? ;D

   Vapaasäestystä olen jo pitkään harrastanut, ilman opettajaa kylläkin, mutta aijon mankua äiteeltä lupaa käydä vapaasäestystunneilla ensvuonna. 

  Olen yrittänyt kirjoittaa biisejä, mutta en ole onnistunut erityisemmin hyvin niissä. Kyllä melodiaa tulee, se on helppoa, ainakin surulliset melodiat, mutta sanat, herranjestas, on niin vaikeaa sovittaa sanat melodiaan, et se kuulostaisi edes vähän normaalilta. 

  Laulamisest sen verran, et rakastan laulamista, mutten laula kovinkaan paljon. Oikeastaan vain kun istun koneella ja seikkailen netis ja kuuntelen musiikkia, mutta muuten vain, kun soitan jotain kappaletta pianolla. En ilman pianoa tai musiikkia osaa laulaa ns soolona.

  

Toises postaukses tulee sitten, mitä musiikkii kuuntelen :33

Antoi kaiken
Menetti kaiken
Ei unohda mitään
Ei jäänyt mitään

Nyt enää muistoja
Peli menetetty
Ei halunnut antaa periksi
Virtaus vei kaiken rohkeuden

Istuu yksin nurkassa
Uppoutuneena omaan maailmaansa
Ei ketään lähellään
Tyhjää silmissä

Puiden lomassa vaeltaa
Sade hänen kasvojansa piiskaa
Raaka maailma tää
Toivo on kuivunut olemattomiin

Myrsyn jälkeen
Sisällä vielä hurrikaani
Se sydäntä paikaltaan repii
Tahtoo vain tuhota

Hour of the wolf

I feel weak 
It's soon to hour of the wolf
Empty inside
Departed speak

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

I have force to stay up
My sister is badly sick
I keep her hand in my own
Right now, at hour of the wolf

Give me strength, God
I must not fall asleep
Although hour of the wolf is strongest at now
Give, give me your strength, please

She opens her eyes
She looks at me long, but tired
And now, she says in a rippled voice
You'll never miss what you never had

Give me strength, God
I must not fall asleep
My sister needs me right now, (right now)
And i won't go to sleep (go to sleep)
I won't lose her (lose her)
I won't lose her (lose her)

She closes her eyes
Barely breathing
God, don't let her die
But she never opened her eyes again..

You'll never miss what you never had...

Yöeläintouhuja

Laitoin oven kiinni, pistin tietokoneen päälle, istuin tuoliin ja mietin.

Minulla on ollut sellainen ns. harrastus, että viikonloppuisin en nuku lainkaan. Jotenkin tuntuu, että se on väärin, mutta minä pidän siitä. Vaikka seuraavana päivänä sitten tulee aaltoja, eli joko olen tosi väsynyt tai sitten adhd, mieleeni tulee ajatus, että tämä on minun elämääni. Olen aina vihannut kaikkea tyttömäistä ja normaalia. Jotkut eivät oikein ymmärrä, että miten tuollaisia naisia on edes olemassa, mutta täällä minä olen tällaisena yöeläimenä ja vähän hulluna.
  No, okei. Eli perjantai-iltana sitten valvoin koko yön katsoen animea, leffoja ja pelaten Tnaki Onlinea. Nukuin sitten aamusta kaksi tuntia, sillä suunnitelmissa on valvoa lauantaiyökin. En ole kovin paljon valvonut kaksi yötä peräkkäin, ja silloinkin tuhat litraa kahvia vieressä. Nyt aijon sitten kokeilla ilman kahvia.
  En tiedä, mistä minulle tuli sellainen tapa, että kun olen valvonut koko yön, eli noin kymmenestä kuuteen saakka, menen kävelylenkille. Ehkä vain tuulettamaan päätä tai heräämään vähäsen.Näin marraskuussa ilma on sopivan kylmä, eikä vielä seitsemältä aamusta ole niin valoisaa. Juuri sopivan hämärä minulle.

Joo, että tällaisia touhuja täällä :DD

Mitä onni on?

se, kun rakas ystävä soittaa

kun kellot soivat välitunnin alkamisen merkiksi

kun palauttaa pitkän kokeen ensimmäisenä koulussa

 ♥

kun oma hamsteri kiipeää sormia pitkin kämmenelle ja jää siihen

kun astuu kotiovesta sisään ja talossa leijuu ohukaisten ihana tuoksu

kun aurinko paistaa ja sataa samaan aikaan

♥

kun löytää hyvän musakappaleen

kun kaveri antaa ylävitosen

kun pääsee raskaan päivän jälkeen kylpyyn

 ♥

kun takintaskusta löytyy yksi euro

kun huomaa kirpparilla ihanan vaatteen

kun on harjoitellut jotain pianokappaletta päiväkausia ja pääsee esittämään sen

"Mitä onni on?"

Olen tässä pitänyt "pakkolomaa" animenkatosmisesta netin hitauden takia. En tykkää katsoa animea, jos se koko ajan katkeilee ja videon laatu on huono. Mutta listalla on vielä katsoa Mirai Nikki loppuun, sekä Kiss x Sis loppuun. Listalla tosi monta animee, joita tahtoisin katsoa. Joukossa Hajime no Ippo, kiitos yhden tosi kivan tyypin. (kiitos Eikichi ♥)


Toinen asia olisi, että tämä blogi siirtyy sellaiseen tilaan, ettei blogitekstejä tule, kuin vain kerran viikossa. Jos tulee kapinaa tätä vastaan, niin tulee sitten kaksi per viikko.

Kiitos ja kumarrus~

Ylä-astejuttuja

Nyt on sitten siirrytty kasiluokalle, muttei meidän luokkahenki yhtään tullut paremmaksi, sen kun huononi. Oikeastaan se ei enää jaksa kiinnostaakaan. Pitää kestää enää kaksi vuotta, eikä kaksi vuotta nyt ole pitkä aika oikeastaan. Tai onhan se, mutta se kyllä vierii nopeasti ohi. Ainakin toivon niin.
   Joskus kyllä tekee mieli huutaa kaikille, että ketään ei kiinnosta heidän jutut tunnilla. Puhukoot keskenään välkällä, ei omia yksityisjuttuja tartte muille jakaa. Ei ketään kiinnosta, kenen kanssa joku oli eilen illalla sängyssä, ketään ei kiinnosta, että voi voi, nyt se parisuhde loppui sen ja sen kanssa.
   Että tällaista on mulla nyt ylä-asteella. C:

Anteeksi nämä lyhyet postaukset, minulla on nykyään tosi paljon ohjelmaa, enkä kerkiä kirjoittamaan mitään romaaneja tänne. Toivottavasti pidän silti kaikki tyytyväisenä. ^^

Talven kylmyys puristaa

Nyt on taas syksy ja kesän rippeet leijuu ilmassa. Ajan kysymys vain, koska pimeys ja kylmyys tulee ottamaan vallan niin luonnossakin, kuin tunneihmisten mielessä. Talvi on, kuin maailmanloppu lähestyisi, ainakin minun mielestäni. Syksyiset lehdet tippuu kuolleena maahan ja valkoinen lumipyry peittää näkyvyyden maailmaan. Kun lumipyry loppuu, maailma on valkoisessa morsiusasussa, kuin matkalla johonkin tärkeään tapahtumaan.
  Kun sitten tulee ilta, valkoinen katoaa, ja lumi muuttuu tummanharmaaksi. Kerran pienempänä olen tehnyt pienimuotoisen lumilinnan ja nukahtanut sinne. Vaikka ensin nukahtaessa tuntui lämpimältä, kun heräsin, minun oli niin kova kylmä, etten ensiksi pystynyt nousemaan, tärisin vain siellä ja katselin ympärilleni. Olen siitä lähtien vihannut talvea. Kaikki on vaikeampaa: pukeutuminen, kulkeminen ja kaiken lisäksi on aivan saatanan kylmä...

Lasi puolillaan

Tuntuu siltä, kun paine lisääntyisi ilmassa. Hyttysetkin karttavat minua. Mitä lajia tämä maa on? Kipua täällä ainakin riittää. Tuskan maailma, ei tosirakkautta kai edes ole. Kaikki kerran menehtyy, kukka kuivuu pois, vesi haihtuu.

  Kierros uudestaan, kuin pyörän rengas. Sama arkielämä uudestaan ja uudestaan, ei muutosta. Ei jännitystä, ei seikkailua.
  Vaatekappale, joka ei enää kelpaa, heitetään roskikseen tai kirpparille. Olen kirpparilla. Ottakaa, ostakaa! Käytettyjä vaatteita!- huudetaan. Olen käytetty vaatekappale, joka on heitetty pois. Kun ruostunut naula, joka on jätetty ulos.
  Minut leikataan kappaleiksi. Ne osat eivät minussa kelvanneet. Nyt ne ovat poissa. Olenko nyt uusi? Kaunis? Sopiva? Tarpeeksi hyvä?
   Olen, kuin puoliksi täytetty lasi. Vai puoliksi tyhjä? Puuttuuko minusta nyt jotain? Täytä toinen puoli omalla sielullasi. Ole ystäväni. Lasi olisi sitten täysi Vai olisiko? Kun lähdet, lasi ei ole edes puolillaan. Siitä puuttuu silloin jo osa. Veit sen mukanasi.....