Pienenä olin tosi innoissani, kun äidinkielentunneilla kirjoitettiin tarinoita ja kirjoitin jo ykkösellä monta sivua, vaikka koko tarinan piti olla vain noin sivu tai pari. Haaveilin kirjailijan urasta ala-asteella, mutta ajatus kirjailijana unohtui kutosella ja seiskalla. Kasin alussa tuli taas mieleen kirjailijahommat ja aloitin taas kirjoittamisen, tällä kertaa entistä innokkaammin, mikä tarkoitti, että kirjoitin oppitunneilla, sängyssä yöllä, ja ei vain tarinoita; ajatuksia, runoja, lauluja, päiväkirjaa, fanficcejä sekä biisien sanoja. Luin seiskalla kirjoittamisen sijaan, mutta vaikka aloitin nyt kirjoittamisen, jatkan lukemistakin, ja pidän kiinni kirjailijaurastani, mutta vain harrastuksena.
Tavoitteeni olisi saada romaani valmiiksi, sekä julkaista oma runokirja. Kirjoitan mielelläni minä-kertojana, sillä silloin saan hahmosta "paremman otteen", sekä syvennyn helpommin tarinaan. Minä-kertoja on siitä hyvä, että tarkastelee asiat ihan omalla näkökulmalla, enkä kovinkaan tykkää kirjoittaa "hän"-muodossa. Kirjoitan metodilla mitä-päähän-sattuu, eli en suunnittele juonta melki ollenkaan, riippuu vähän, mitä kirjoitan. Mielestäni on jännittävää kirjoittaa oman luodun hahmon elämänkertaa, sillä silloin hahmo alkaa elää ja kirjassa on helppo tarkastella normielämän asioita omalla tavalla. Luon hahmot yleensä siten, miten tarinassa edetään, eli en kummoisemmin suunnittele hahmojani etukäteen, vaan ne tulevat ihan sinä hetkenä, kun tulevat mukaan tarinaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti