Susien siniset silmät

Tässä vähän mietin, että jos minäkin olisinkin joku ihminen, joka elää eläimien, mikä olisi se eläin, jonka kanssa minä kulkisin. Listaan tänne pari kuvaa ja pähkäilen sitten, mikä kuvaisi minua eniten. Eli mikä minua miellyttää. Voitte toki kommata omanne :)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Ja nyt, valitsen sellaisen, joka sopisi minulle. Oli vaikea päättää kyllä, mutta päädyin kakkoseen. Sillä vaikuttaa olevan sopiva vaatetus ja metsä takanaan. Rakastan sinisiä silmiä, sekä tytön kasvomaalaus oli, kuin unelmistani. Olen ihastunut täysin juuri tuollaisiin kasvomaalauksiin. En tarkoita sitä lasten leikkiä, että kasvoille maalataan joku eläin tai jokin kuvio. Vaan mitä alkuperäiskansat käyttävät. Ne on kauniita. Tekee ihmisistä vielä hurjemman näköiseksi. Se on erilaista, jännää, mutta kaunista taidetta. Tytön keihäs kertoo siitä, että on oleskellut luonnossa pitemmän aikaa, kuten kaulassa roikkuva koru. Otsapanta on todella kaunis. Silmien väri, no, se on aivan ihana. Sellainen pihkanvärinen.
    Valkoinen susi korostaa tunnelmaa koollaan sekä ilmeellään. Se on varuillaan, mutta rento samalla. Tyttö vieressä rauhoittaa sitä. Huomaa, että ne metsästävät yhdessä. Molemmilla on sama katse, sama piste, mitä ne katsovat. Niistä huomaa, että ne luottavat toisiinsa. Tytöllä tuntuu olevan metsäänsopivat vaatteet, eikä sellaiset juhla-asut, mitkä taitavat olla nykyään muodissa metsässäliikkuvilla. Esmes kutoskuvan naisella on vaatekappale, jolla ei mennä kyllä metsään tai muuten ulos makailemaan tiikerin kanssa. Ainakin sitä mieltä minä olen. Vitoskuvan tytöllä on vähän paremmat varusteet, muttei metsässä pärjäisi noilla.
    Kolmoskuvassa on jotain erityistä. Jotain, mitä ihmiset unohtavat monesti. Luonnonkauneus, luonnollisesi luonnossa. Se on tavattoman kaunis näky, vaikkei sillä nyt oikeasti pärjäisi. Mutta hyvä ajatus mielestäni. Takana lepäävällä jaguaarilla on ilme, joka kertoo rauhallisuudesta. Ja se tarkoittaa, ettei se pidä tyttöä saaliina, eikä saalistajana. Kukkaseppele tehostaa luonnon kauneutta. Ensimmäisen kuvan tyttö on vähän poissaoleva. Se ei katso kädessään olevaa korppia, vaan tuijottaa tulevaisuuteen. Epäkäytännölliset vaatteet, ei sovi ulos.

Tässä se nyt olis, toivottavasti tarpeeksi pitkä <3

Taivas paljaana

Kun katson taivaalle, monesti tähdet ei loista, kun pilvet peittävät niiden valon. Jo pienestä asti se on aina jotenkin surullinen näky, tyhjä, pimeä taivas. Se on, kuin sillä ei olisi mitään peittonaan. Pelokas, avuton tyhjyys, kuin liukuu pääni sisään ja ottaa vallan. Silloin minun on pakko sulkea silmäni ja mennä katon alle. Se ei ole mikään sairaus tai vastaava sellainen kipu. Se vain on niin. Vaikka olisin valaistetussa kaupungissa, silti se tuntuu jotenkin.....haikealta. Tähdet eivät saa näyttää loistoaan, vaikka olisivat kuinka kauniita. Ja kauniita ne todella ovat. Samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. Muistuttaa vähän meitä ihmisiä. Kaikki hohtavat omalla tavallaan, näyttävät vähän samanlaisita, mutta ovat kaikki erilaisia. Kaukaa katsottuna ne ovat vain pieniä kiviä, joilla ei ole merkitystä. Kun tarkastelee lähempää, niistä muodostuu suurempia, kauniimpia ja erilaisia. Ei kahta samanlaista löydä. Kauniita omalla tavallaan kaikki.
  Kun ajattelen taivasta, mieleeni piirtyy kuva tummenevasta taivaankannesta, jossa ei ole kuuta, mutta tähdet jo alkavat loistaa himmeästi. Taivaassa on tummansinistä, alhaalla todella vähän punertavaa, ylhäälläpäin jopa mustaa. Horisontissa on pari laivaa satamassa. On kaksi suurta ja yksi pieni. Ne keinuvat rauhallisesti, ikään kuin nukkuisivat. Aallot liplattavat hiljaa, eikä muuta ääntä kuulu. Ei ole kesä, eikä kevät. On syksy, alkusyksy. Tämä on minun taivaani. Se on kaikilla erilainen. Riippuu, mistä sitä katsoo. Milloin, millä mielellä.

 Tämä kuvaa eniten minun omaa. Ero on vain siinä, että tässä on liian paljon punertavaa sävyä, eikä laivoja näy.

Jotenkin outoa ajatella, että saman taivaan alla olisi joku toisella puolella maailmaa. Ja ehkä hänkin juuri katselee taivasta. Mitä hän juuri ajattelee? Onko hän nuori, tai vanha. Mietityttää, sekä pelottaa tämä. Jos ihmiset näkisivät toistensa kasvot taivaalla, olisiko vaikeampaa elää?

Kysymys kaikille yleisesti, johon voi sitten vastata:
Tykkäisitko, jos voisi maalata oman taivaan itse? Mitä värejä siinä olisi? Haluaisitko auringon vai kuun? Tai molemmat? Eli kuvaile unelmataivaasi. Mielikuvitus vain rajana. Siitä vaan ^^

Elämäni gepardina

Selailin nettisivuja ja jossakin mainoksessa luki, että tunnista, mikä eläin olet. Ensi hymyilin sille lauseelle, mutta myöhemmin rupesin miettimään, mikä eläin minä oikeasti olen. Tähän asti ajattelin, että osaan sanoa sen heti, jos joku kysyy sitä. Ensin mieleeni tuli susi, mutta en minä nyt ihan susi ole. Tämän postauksen aihe on sisäisen eläimeni löytäminen. Ehkä minä olen sekoitus, tai sitten juuri tietty eläin.

Olen aika huomaamaton, silti aika äänekäs. Tämä kuvaus sopisi fasaanikukkoon :DD

Okei, jatkan. Hermostun helposti, eli olen joku villieläin. Ehkä gepardi. Se liikkuu monesti yksin, mutta sillä on myös seuraa. Ei aina näytä tunteitaan, vähän hiljainen, eikä jätä kumppaniaan ja pentujaan yksin. Seurallinen, mutta välillä vetäytyvä. Gepardit ovat kauniita eläimiä, minä rakastan gepardeja. Sulavin liikkein ne juoksevat savannilla, eikä niillä ole esteitä edessä. Ne kiitävät eteenpäin, eivätkä katso taakseen.

Päättäväisyyttä ilmeessä ne juoksevat saaliin perässä, josta ei koskaan tiedä, mitä sillä on mielessään. Saatko sinä sen kiinni, vai jäätkö ilman ruokaa? Joka päivä ja jokaikinen yö~

Tällä kertaa näin lyhyt postaus, mutta enskerralla vähän pidempi ^^

Kommaa, mikä on sisäinen eläimesi (:

Unimaan ihanin

Me kävellään yhdessä käsi kädessä ja ollaan hiljaa. Aurinko paistaa, tuuli puhaltaa ja minä rakastan sinua. Vilkaisen sinua ja sinä käännät pääsi minun suuntaan hymyillen söpösti. Katson taas eteenpäin. Sinä naurahdat hiljaa ujoudelleni ja vedät minut kiinni itseesi. Ihoni koskettaa ihoasi, se tuntuu viileältä ja hyvältä. Ilma lämpenee ympärilläni. Päästät irti, suot minulle ihanan hymyn ja jatketaan matkaa. Yhtäkkiä salama iskee ja alkaa ukkostaa. Tuuli puhaltaa meitä erilleen, tahtoo minut pois luotasi. Sade piiskaa kasvojasi, muttet päästä minusta irti, vaikka voisit kädelläsi suojata itseäsi pisaroilta. Otteemme irtoaa ja ajaudut pois luotani.
  Noin vuoden päästä näen sinut uudestaan, juoksen luoksesi. Olet erilainen, muuttunut. Mitä ukkonen onkaan sinulle tehnyt. Et muista halauksiani, mutta tunnet minut. Katsot minuun, niin kuin kaveri katsoo toista. Ei niin, kuin lähimmäinen. Olit minulle tärkeä silloin, samoin nytkin. Liian ujo uudestaan tunteistani kertoa sinulle, liian pelokas taas luoksesi tulla. Miten tämä kaikki tapahtua on voinut?
   En enää tapaa sinua paljon, pari kertaa vuodessa. Ehkä minun kanssani vain pakosta olet? Vai tunnetko samoin, kuin minä? Tahdon sinut lähelleni suojelemaan minua. Tahdon sinua taas halata ja antaa kaikkeni. Tarjoaisin sinulle sydämeni. Älä heitä sitä pois, älä torju. Anna minun päästä taas viereesi, rutistaa lujaa ja antaa pusun poskellesi. Olisin taistelussa rinnallasi.

Sydämeeni vain sinä mahtuisit

Näin taas sinusta unta. Mutta se oli vain uni. Yhden hullun tytön uni pojasta, jota on jo rakastanut koko sydämellään neljä vuotta. ♥

Secret Mission: Gold Medal Body

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä käynnistyy treeniohjelma, jonka pääkohteet ovat pakarat, reidet, vatsa ja vyötärö. Tietysti selkä- ja käsilihakset ovat mukana, vaikkei niin tärkeinä. Kuukauden mittainen ohjelmani sisältää kolme erilaista kalenteria, jossa on eri liikkeitä runsaasti. Sitten tietysti päivittäinen 10 minuutin juokseminen, tehokävely, pilates/jooga eli venyttelyjä, leuan vahvistaminen, liikkuvuuden lisääminen, sekä rintalihasten suurentaminen. Tärkeää on myös makeisten jättäminen, kalorien laskeminen, riittävä uni, juominen, sekä monipuolinen syöminen. Teetän siskollani kesäkuun ensimmäisenä päivänä minibikineissä kuvia itsestäni sivulta, edestä ja takaa. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen viikon loputtua myös kuvia, sekä ohjelman loputtua, eli lopputulos.

Tämän treenin tarkoituksena on:

• näyttää paremmalta
• parempi kestävyys
• itseinho pois
• turhat läskit pois
• hapenottokyvyn parantaminen
• ja ennen kaikkea kaunis vartalo, johon olisin tyytyväinen

Tarvitsen kannustusta, että pystyisin tähän, kun kerran olen kamala herkkupeppu. Jos haluatte, voin pistää lopputuloksesta pari kuvaa, tietysti enemmän vaatetta päällä. (:

Periksi ei anneta!