Unimaan ihanin

Me kävellään yhdessä käsi kädessä ja ollaan hiljaa. Aurinko paistaa, tuuli puhaltaa ja minä rakastan sinua. Vilkaisen sinua ja sinä käännät pääsi minun suuntaan hymyillen söpösti. Katson taas eteenpäin. Sinä naurahdat hiljaa ujoudelleni ja vedät minut kiinni itseesi. Ihoni koskettaa ihoasi, se tuntuu viileältä ja hyvältä. Ilma lämpenee ympärilläni. Päästät irti, suot minulle ihanan hymyn ja jatketaan matkaa. Yhtäkkiä salama iskee ja alkaa ukkostaa. Tuuli puhaltaa meitä erilleen, tahtoo minut pois luotasi. Sade piiskaa kasvojasi, muttet päästä minusta irti, vaikka voisit kädelläsi suojata itseäsi pisaroilta. Otteemme irtoaa ja ajaudut pois luotani.
  Noin vuoden päästä näen sinut uudestaan, juoksen luoksesi. Olet erilainen, muuttunut. Mitä ukkonen onkaan sinulle tehnyt. Et muista halauksiani, mutta tunnet minut. Katsot minuun, niin kuin kaveri katsoo toista. Ei niin, kuin lähimmäinen. Olit minulle tärkeä silloin, samoin nytkin. Liian ujo uudestaan tunteistani kertoa sinulle, liian pelokas taas luoksesi tulla. Miten tämä kaikki tapahtua on voinut?
   En enää tapaa sinua paljon, pari kertaa vuodessa. Ehkä minun kanssani vain pakosta olet? Vai tunnetko samoin, kuin minä? Tahdon sinut lähelleni suojelemaan minua. Tahdon sinua taas halata ja antaa kaikkeni. Tarjoaisin sinulle sydämeni. Älä heitä sitä pois, älä torju. Anna minun päästä taas viereesi, rutistaa lujaa ja antaa pusun poskellesi. Olisin taistelussa rinnallasi.

Sydämeeni vain sinä mahtuisit

Näin taas sinusta unta. Mutta se oli vain uni. Yhden hullun tytön uni pojasta, jota on jo rakastanut koko sydämellään neljä vuotta. ♥