Sairauden jälkeen, kun menin kouluun, tajusin jonkin olevan vinossa. En ensin tiennyt, mikä se oli, mutta myöhemmin se iski minuun, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla on kyllä kavereita ja pari ystävääkin, mutta tuntuu siltä, kuin kukaan ei tajua minua, huumoriani ja huoliani. Kun vihdoin tajusin tämän, aloin kerätä ympärilleni sumua, eräänlaista suojamuurta. Suojamuurta kommentteja, kritiikkiä ja piikittelyä vastaan. Sellaista, joka ei päästä sielujani harhailemaan liikaa vaaleanpunaisessa maailmassa. Vaikka kuinka yritän pysyä nykyhetkessä, jopa kesken kokeen saan itseni kiinni menneisyyden miettimisestä tai tulevaisuuden suunnittelemisesta. Niin, olen aika huono kokeentekijä. En edes tykkää kokeista. Mielestäni tunnilla osaaminen saisi riittää siinä arvioinnissa. Mutta se on vain yhden mielipide tässä liian suuressa maailmassa.
Meillä oli koulussa cooper-testi ja koska minulla oli nyt polvinivelkipu, sain aika huonon tuloksen. Tai siis verrattuna siihen edelliseen. Niille, jotka eivät tiedä, cooper on sellainen juttu, jossa pitää juosta 12 minuuttia ja minimimäärä on 1500 metriä. Minä juoksin syksyllä 2675 metriä, nyt tämän aivan ihana polvikivun takia vain 1870 metriä. Paha, tosi paha! Mut ei voi mitään, enkä jaksa lähtee ensviikon uusintaan. Eli näillä mennään :33
Huomenna on sitten kemiankoe, johon en ole lukenut ollenkaan, mitä siitäkin tulee. En tykkää kemiasta. Se on täyttä, hmmm.... Niin, sitä just :DDD
Arvelen, et saan seiskalla alkavan nmeron siitä kokeesta, mut se saa riittää, en enää jaksa piitata kaikista kokeista tai numeroista. Paitsi tietysti äikänkokeesta sain 10. Hyvin tehty, minä! CC:
Tällasta nyt, lyhyehkö teksti ._____.
en mäkää aina jaksa panostaa kaikkiin oppi aineihin jokka ei juurikaa kiinnosta :D meilläki on varm kohta se cooper testi ja saan siit varm aiva surkeen :D mulki joskus myös tuntuu siltä et mun kavereita ei kiinnostas mun jutut et ne ei ymmärtäis mua :\ ja tää oli mun mielestä kivan pitunen teksti :)
VastaaPoista