Olen ollut jo vuoden kasvissyöjä siitä lähtien, kun tajusin, miten ne eläimet oikein kuolevat ja millaisia tuskia ne tuntevat, ennen kuin ne päätyvät ihmisten eli meidän lautaselle. Äitini on ostanut meille kirjan, jonka kirjailija on Ruediger Dahlke ja kirjan nimi on taas Peace Food. Pieni katkelma 241 sivuisesta kirjasta:
Koska kirja on unkariksi, käännän mahdollisimman hyvin, mitä luin:
Jos et ole sadisti, tulet olemaan
Pari teurastamon työntekijää videoi salaa mitä heidän työpaikallaan tapahtui. Videoilla näki, että vielä tajuissaan oleva lehmä roikkui pää alaspäin ja nauta, joka joutui seuraavaksi leikeltäväksi, annettiin suuhun sähköiskun antava johto, muttei lehmä kuollut, vaan potki etujaloillaan. Kaksikymmentä työntekijää todisti, että teurastamon johtaja oli näkemässä tämän, eikä piitannut siitä yhtään.Tässä vielä pari kauheutta, mitä viedolla oli. Eräs mies kertoi: "Olen nähnyt tuhansia lehmiä, jotka menivät elävinä läpi siitä, kun niitä leikataan. Lehmillä on noin seitemän minuuttia leikkuuliukuhihnalla ja ne elävät yhä.Työskentelin vetokoukulla, eli hihnan lopussa, jolloin ne vielä olivat eläviä. Niiden kaula on jo nyljetty täysin."
Tällöin naudan pitäisi olla jo kuollut, kun ne ovat jo ns. "viillettyjä lehmiä". Pitäisi olla siis. Mitä eräs työntekijä tästä kertoo: "Ne, jotka tulevat taas tajuihinsa, näyttävät siltä, kun haluaisivat kiivetä seini pitkin pois... Ja kun ne ovat jalanleikkaajien hihnalla, no, jalanleikkaajat eivät odota, että ´tappaja´ tulisi ampumaan niitä päähän, että kärsivä pääsisi pois elämästä, vaan leikkaavat kylmäverisesti terävällä koneella lehmän takajalat pois. Tällöin nauta tulee aivan hulluksi ja potkii joka suuntaan..." Sen jälkeen niiden vatsa avataan. Elävinä.
Eräs työntekijä kertoo hirvittävästä tapauksesta: " Muuan yksilö käveleskeli yhdellä käytävällä ja oli juuri synnyttämässä. Vasikka oli puoliksi sen siällä, puoliksi jo ulkona. Tiesin, että se kuolisi, sen takia vetäisin vasikan sen sisältä pois.Näitä vasikoika käytetään syöpähoidoissa, kun niistä otetaan verta.
Kun lehmä tapetaan, siltä otetaan kohtu pois, jossa on vasikota. Kaikenkokoisia vasikoita löytyy, on ihan pieniä, karvattomia, kissanpennun kokoisia, ja sellaisiakin, joilla on kauniit ripset ja suuret silmät, pehmeä karvoitus. Nekin kaikki kuolee.
"Eikö olekkin kaunista, mihin luonto pystyy?" sanoi muuan harjoittelija teurastamossa, leikkaa lehmätlä kohdun pois, jossa on jo pieni vasikka ja heittää sen roskasäiliöön ilman tunteita.
Kun tulin aamulla töihin, näin käytävällämakaavan vielä nuoren lehmän, joka tärisi koko kehollaan kylmästä. Hänellä ei ole jumalaa, eikä ketään, joka armahtaisi häntä yhdellä tappavalla laukaisulla. Ensin pitää tehdä muut tapettavat naudat valmiiksi.
Illalla, kun lähin kotiinpäin, sama lehmä hytisi siellä, eikä kukaan auta sitä, vaikka olen jo sanonut siitä monelle. Löysään sen ruumista kiristävää köyttä, joka pureutuu sen lihaan, silitän sen päätä. Se katsoo minuun suurilla silmillään ja näen omin silmin, että lehmät osaavat itkeä.
_______________________________________________
Tämä on vain pieni osa koko kirjasta. Itkin, kun luin tätä. En pysty enää syömään lihaa. Se on kauheaa, miten ne kuolee. Eikä ihmiset edes piittaa siitä. Se on kamalaa, kerta kaikkiaan kamalaa.
Tässä nyt kolme sivua, jota kannattaa selata.
”Jos teurastamoissa olisi lasiseinät, kaikki olisivat kasvissyöjiä”, Paul McCartney on sanonut.
 | |
| Tällaista sinäkin syöt pihvinä. Nami, eikö vain? Tämän takia olen kasvissyöjä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti