Kaksi suurta saapasta
Odottaa eteisessä
Elämää varten tehty
Että tehdään matkasta helpompaa
Ettei kivet tiellä
Liikaa satuta
Ettei nokkoset
Jalkaa pistele
Minne matka
Näillä suurilla saappailla
Suureen elämään
Ne vain vievät
Ajattelin olevani valmis
Mutten ollutkaan
Mitä teen
Aivan liikaa valintaa
En osaa päättää
Minne auttavat kädet hävisivät
Ei kai ne kaikki
Vain illuusiota ole ollut?
© Nel
__________________________________
Tämä runo on tulevalle minälleni, kun täytän 18. Saappaat ovat kaksi hyvää ystävää, kuin varjelevia enkeleitä. Monesti nuoret sortuvat ajattelemaan, että sitten vanhempana kaikki olisi helpompaa ja "voi että, olisinpa jo aikuinen". Ei se niin ole. Aikuisilla on jopa vaikeampaa, kuin meillä nuorilla. Joten pieni vinkki, elä nuoruutesi täysillä, aikuisena voit levätä ja juoksennella ihan tarpeeksi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti