Miksi
sinä minut veit lähelle kuilun reunaa, mikset vartioinut minua? Jätit
minut. Minä luotin sinuun. Me luotimme toisiimme, minkä takia muutuit,
kuka sinut muutti? Milloin se tapahtui, enkö ennemmin huomannut? Tai
yritikö piilottaa sen minulta? Luotin sinuun, mutta sinä olitkin
valehtelija? Miksi sinä minulle valehtelisit? Annoin sinulle sydämeni,
henkeni ja kaikkeni, olisin tehnyt mitä tahansa puolestasi. Torjuit
minut, työnsit pois. Kuilun reunalle. Ehkä suunnittelit sen, en sinusta
tolkkua saa, valehtelit mulle kai liikaa. Oksa katkeaa, enkä jaksa enää
välittää, mitä sen jälkeen tapahtuu. En jaksa miettiä. En jaksa seistä.
En jaksa elää.
Kirjoittaja on 16-vuotias teinityttö, joka taitaa elää ihan omassa maailmassaan, joka ei suinkaan ole vaaleanpunainen. Blogissa on runoista lähtien laidasta laitaan random kirjoituksia. Kiitos ja kumarrus~
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Torjutuksi tullut
Katso silmiini ja sano totuus. Miksi lähdit? Katso minun päälle,
kerro, miksi jätit minut roikkumaan kuilun ylle? Etkö huomaa, että voin
pudota? Kutsun sinua, muttet sinä kuule. Mistä se johtuu? Vedä minut
ylös, nopeasti, ennen kuin oksa katkeaa. Pidä kiirettä, en kestä kauaa
enää. Hei, lähditkö nyt? Minne menet? Älä jätä minua. Tarvitsen apuasi.
Jäin nyt yksin, vain tuuli supisee korvaani kannustavia sanoja. Pidän
kiinni oskasta, joka risahtelee. Ihmiset kulkevat sokeina ohi, joku
tulee kysymään, hei oletko kunnossa? Pyydän häntä auttamaan minua. Hän
hetken yrittää, mutta kun se ei onnistu heti, hän jättää minut. Olen
taas yksin. Kuka minut ylös jaksaa vetää?
Tunnisteet:
sydänsuruja,
tunteet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi kultarakas pikkuinen! ♥
VastaaPoista:*
PoistaKiitos kannustavista sanoista, kiitos kaikesta, rakas ♥
♥
VastaaPoista