Kun aloitan runon kirjoittamisen, se ei ole sellaista, kuin läksyn teko. En istu pöydän ääreen ja sano itselleni, että hei haloo, nyt sit kirjoitat kauniin ja koskettavan runon!, vaan kun tunnenm että nyt on se hetki, jolloin minulla olisi asiaa paperille ja kirjoitan sen.
Äidinkielenkokeessa viimeinen tehtävä oli vähän erikoinen. Siinä luki, että jos piirtää kuvan tai kirjoittaa runon, voi saada lisäpisteen. Ensin innostuin, mutta kun tajusin, ettei se runo tule käskiessä, aloin kesken kokeen miettiä tunteitani. Kyllä, kesken kokeen selvittämään tunteistani ja ajatuksiani. Muistin sitten, miten bestikseni jätti minut ja minussa nousi tunnekuohu, joka piti purkaa paperille. Siinä sitten syntyi seitsemän säkeistöä, pieni tarina ystävyydestä, joka lopulta katkesi, kuin yksinäinen tulitikku.
Kello seinällä tikittää,
Katson eteeni tyhjin silmin.
Ajatukseni harhailee,
Pelkään sen eksyneen.
Mieleeni tulee päivä,
Jolloin tapasin sinut.
En luottanut sinuun,
Mutta tunsin vetovoimaa.
Mutta tunsin vetovoimaa.
Viiden vuoden kuluttua,
Huomaan erilasuutemme,
Irti kädestäsi päästän,
Sanon hyvästit.
Huomaan erilasuutemme,
Irti kädestäsi päästän,
Sanon hyvästit.
Tunnet ehkä kaipausta,
Tai sitten mietit kaikkia,
Minuun haaskaamiasi vuosia,
En sua unohtaa voi.
Minuun haaskaamiasi vuosia,
En sua unohtaa voi.
Vaikka kuinka mieltäni,
Yritin muuttaa,
Tosiseikka paljastui,
Sä et ole oikea.
Jos uuden yrittäisin etsiä,
Sama se ei enää ole.
Välillä vilkaistaan toisiamme,
Minä tulen kapiaamaan sua.
Yritin muuttaa,
Tosiseikka paljastui,
Sä et ole oikea.
Jos uuden yrittäisin etsiä,
Sama se ei enää ole.
Välillä vilkaistaan toisiamme,
Minä tulen kapiaamaan sua.
Aikuisena ehkä kadun tätä,
Mutta nyt en ollenkaan.
Menetin sinut, mutta elämä,
Se jatkuu aina vaan.
Mutta nyt en ollenkaan.
Menetin sinut, mutta elämä,
Se jatkuu aina vaan.
© Krisztina
Parhaalle lapsuudenystävälle, jonka kadotin ♥
Siinä se lisäpistettä-antava runo.
Runossa pitää olla tunteet mukana, ei ilman niitä voi syntyä hyvää, tunteellista runoa. Se on sitten vain sanajono, joka ei ole runo. En tajua, miksi koulussa opetetaan runonkirjoittamista. Sitä ei voi opettaa, sen joko osaa, tuntee tai sitten ei. Eikä kukaan osaa kirjoittaa kaunista runoa, jos sitä käsketään.
Mutta hauskaa viikonloppua ja jos olet vahingossa runojen kirjoittaja, pistäpä kommenteihin yksi runoistasi. (: