keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Torjutuksi tullut

Katso silmiini ja sano totuus. Miksi lähdit? Katso minun päälle, kerro, miksi jätit minut roikkumaan kuilun ylle? Etkö huomaa, että voin pudota? Kutsun sinua, muttet sinä kuule. Mistä se johtuu? Vedä minut ylös, nopeasti, ennen kuin oksa katkeaa. Pidä kiirettä, en kestä kauaa enää. Hei, lähditkö nyt? Minne menet? Älä jätä minua. Tarvitsen  apuasi. Jäin nyt yksin, vain tuuli supisee korvaani kannustavia sanoja. Pidän kiinni oskasta, joka risahtelee. Ihmiset kulkevat sokeina ohi, joku tulee kysymään, hei oletko kunnossa? Pyydän häntä auttamaan minua. Hän hetken yrittää, mutta kun se ei onnistu heti, hän jättää minut. Olen taas yksin. Kuka minut ylös jaksaa vetää?

Miksi sinä minut veit lähelle kuilun reunaa, mikset vartioinut minua? Jätit minut. Minä luotin sinuun. Me luotimme toisiimme, minkä takia muutuit, kuka sinut muutti? Milloin se tapahtui, enkö ennemmin huomannut? Tai yritikö piilottaa sen minulta? Luotin sinuun, mutta sinä olitkin valehtelija? Miksi sinä minulle valehtelisit? Annoin sinulle sydämeni, henkeni ja kaikkeni, olisin tehnyt mitä tahansa puolestasi. Torjuit minut, työnsit pois. Kuilun reunalle. Ehkä suunnittelit sen, en sinusta tolkkua saa, valehtelit mulle kai liikaa. Oksa katkeaa, enkä jaksa enää välittää, mitä sen jälkeen tapahtuu. En jaksa miettiä. En jaksa seistä. En jaksa elää.

3 kommenttia: