Kuoleman niitty

Miksi maa liikkuu allani?

Miksi puut lähtivät kävelemään?

Musta puku miehellä päällä

Kasvoja ei vaan näy

Tumma metsä ja varjot

Katson suoraan kuolemaa

Pelottaa kyllä

Mutta pimeälle polulle astun

Ruumis riekaleina, silti elän

Sydän sirpaleina, silti se lyö

Käsi heilahtaa
Ja osuu omiin kasvoihini

Jalkaan sattuu

Kasvoja raapivat oksat
Sielu, kuin toisten neulatyyny
Verta valuu näkymättömänä

Rakkaat kaikki lähteneet ovat
Musta on taivas ja se salamoi
Salama iskee ja se sattuu
Se sattuu sydämeeni

Kivet liikkuu edessäni
Puut, kuin mustiin verhoutuneita kuolemia
Synkässä metsässä mielikuvitus laukkaa
Se laukkaa kuoleman niityillä

 

Mitä onni on?

se, kun rakas ystävä soittaa

kun kellot soivat välitunnin alkamisen merkiksi

kun palauttaa pitkän kokeen ensimmäisenä koulussa

 ♥

kun oma hamsteri kiipeää sormia pitkin kämmenelle ja jää siihen

kun astuu kotiovesta sisään ja talossa leijuu ohukaisten ihana tuoksu

kun aurinko paistaa ja sataa samaan aikaan

♥

kun löytää hyvän musakappaleen

kun kaveri antaa ylävitosen

kun pääsee raskaan päivän jälkeen kylpyyn

 ♥

kun takintaskusta löytyy yksi euro

kun huomaa kirpparilla ihanan vaatteen

kun on harjoitellut jotain pianokappaletta päiväkausia ja pääsee esittämään sen

"Mitä onni on?"

Kaappi ja mieli lukossa

Avasin koulun oven ja astuin sisään. Potkaisin kengät pois jalastani ja marssin sisään. Silloin se tapahtui, kuin käsikirjoituksissa.


Kaappi ei auennu. Prkle, olin paniikissa, sillä koulun sihteeri oli lomautettu ja mun kaikki kirjat olivat omassa kaapissani. Okei, ehkei se olisi ollut ongelma, vaan se, että mun ainoan luokallaniolevan kaverinikin kirjat olivat siellä. Kävin heittämässä reppuni yläkertaan luokkani eteen ja juoksin taas alas. Tulin oikeaan aikaan, sillä juuri silloin kaverini tuli ovesta sisään. Voi vittu, et minua ärsytti. Me sitten yritettiin avata se kaappi, sillä siinä on se numerolukko, niin siinä saa kokeilla viisituhattamiljoonaa eri versiota, että tulis se oikea. Puoli tuntia me sitten siinä kiroiltiin ja kun vihdoin kaappi aukesi, olin niin vihainen koko asialle, että otin kasan koulukirjoja käteeni ja paiskasin ne täysillä maahan. Ja mikä ärsyttävintä, kaveri vain hihitti vieressä. Hän ei tainnut tajuta, mikä minut suututti. Kukapa ei haluaisi olla tunnilta poissa avaamassa kaappiaan hyvällä syyllä. Ja kaiken lisäksi tylsältä enkuntunnilta.
  Olin jo aamusta asti ollut ärtynyt kaikille ja mitä pelkäsin, että jokin laukaisisi minussa juuri äskeisen toimintani heittää kirjat lattialle. Tiedän jo monta tapausta, kun olen käyttäynyt sopimattomasti, vain sen takia, että olen suuttunut. Eikä suuttumuksella ole aihettakaan. En ole suuttunut kenellekään. En millekään. Olen vain muute suuttunut. Välillä ärsyttää tuo ominaisuus, joskus taas, ei vaan kiinnosta.
  Kaikki alkaa aamusta. Jos nousen "väärällä jalalla" tai aamulla tapahtuu jotain sellaista, mikä ärsyttää, niin saatan sitten olla koko päivän olla ärtynyt.

"Miksi se seuraa minua, se vartioi minua. Se on liimautunut minuun. Pelon varjo, ikuinen seuraajani..."

© Nel

Love is Dying

Rakkaus jää pimentoon, kylmyys vain puree. Sudet kaikki ympärillä vailla sielua. Leikit tunteillani, sanoit rakastavasi mua. Mikä sinun on, kun noin vain irti päästät musta? Paperista olen, niin hauras ja haavoittuvainen. Jos väärin koskit minuun, haavan viillän sinuun, sinun sydämeesi. Ikuiseksi kummitelemaan jäät mieleeni, miksi niin vain mut jätit. Mikä sinun on, mikä sinun on?
  Lennä, lennä perhonen, viestisi jo tiedän. Kädelläni pysähdyit hetkeksi lepäämään. Perhonen olet sinäkin, joka minut jätit, leikit silmilläni, tunteillani. Onko sinun nyt hyvä olla, oletko nyt iloinen?  Hitto, kun uskoin sinuun. Kosketus hellä, poissa, kuin perhonen kämmenellä, tulit, mursit sydämeni ja lähdit. Mikä sinun on, mikä sinun on? Surusta en puhu, sellaista en tunne. Olen vain vihainen, vihainen itselle. Ota pois, ota kaikki vaan pois, hirttopuu odottaa, köysi sinun suolistasi. Kiinnitän sinut siihen, sydämeni silti mukanasi viet, kuolema siis rakkauteni saa...

Totuus velvoittaa...

Pysähdy

Katso minuun

Ja vastaa

Rehellisesti

Mitä peliä 

Sä mun kans pelaat?

Karkuunko juokset, vai?

Voin minäkin lähteä...

Kylmä sää ja sataa

Ulos silti jään

En sisällekään tahdo

Koska sinä olet siellä

Mieluummin riehuva tuuli
Kuin sinun sielusi
Antaa sulle en mitään tahdo
En edes anteeksi

Loukkasinko sinut?
No anteeksi vain
Totuus on totuus
Kun kerran totuuden tiedät

Se velvoittaa
(†)
 

Jolta eniten odotin, nothing...

Pitkään ollut poissa

Ja saanut viestejä

Silti, jolta sitä eniten odotin

Siltä ei tullut mitään

Sydän vailla rakkautta

Se, mikä olisi pysynyt

Murskautui pois

Ulkokuori jäljellä

Suru vie mukanaan

Hukuttaa itseensä

Auttava käsi

Jota odotan

Sitä vaan ei näy

♥

Kaikessa mukana, niin yksin

Katso tänne

Vasemmalle

Oikealle

Kaikkialle

Olen tääll

Olen tuolla

Yläilmoissa

Maan alla

Pidä kiinni

Kun tipun

Pidä lujaa kiinni

Muuten kuollut oon

Ei täällä

Enää pitkään sinnitellä

Maan päällä

...

Torjutuksi tullut

Katso silmiini ja sano totuus. Miksi lähdit? Katso minun päälle, kerro, miksi jätit minut roikkumaan kuilun ylle? Etkö huomaa, että voin pudota? Kutsun sinua, muttet sinä kuule. Mistä se johtuu? Vedä minut ylös, nopeasti, ennen kuin oksa katkeaa. Pidä kiirettä, en kestä kauaa enää. Hei, lähditkö nyt? Minne menet? Älä jätä minua. Tarvitsen  apuasi. Jäin nyt yksin, vain tuuli supisee korvaani kannustavia sanoja. Pidän kiinni oskasta, joka risahtelee. Ihmiset kulkevat sokeina ohi, joku tulee kysymään, hei oletko kunnossa? Pyydän häntä auttamaan minua. Hän hetken yrittää, mutta kun se ei onnistu heti, hän jättää minut. Olen taas yksin. Kuka minut ylös jaksaa vetää?

Miksi sinä minut veit lähelle kuilun reunaa, mikset vartioinut minua? Jätit minut. Minä luotin sinuun. Me luotimme toisiimme, minkä takia muutuit, kuka sinut muutti? Milloin se tapahtui, enkö ennemmin huomannut? Tai yritikö piilottaa sen minulta? Luotin sinuun, mutta sinä olitkin valehtelija? Miksi sinä minulle valehtelisit? Annoin sinulle sydämeni, henkeni ja kaikkeni, olisin tehnyt mitä tahansa puolestasi. Torjuit minut, työnsit pois. Kuilun reunalle. Ehkä suunnittelit sen, en sinusta tolkkua saa, valehtelit mulle kai liikaa. Oksa katkeaa, enkä jaksa enää välittää, mitä sen jälkeen tapahtuu. En jaksa miettiä. En jaksa seistä. En jaksa elää.