Sielun villi tanssi

Metsän suojassa

Auringolta piilossa

Pimeässä, mutta kuumassa

Hengitän syvään

Rauhaa pyytää
Hakkaava sydän

Mitä minä teen
Sulautuako vihreeseen
Ettei kukaan näe?

Vai juostako karkuun
Maailma häkkiin sulloo
Ihmisen kehon

Sielu villi
Koko käden, vai pikkurillin
Toinen vie, miksi?

Käsi tärisee
Koko ruumis värisee
Tanssi villi, on sisäinen

Huomataanko minut?
Mieli on riutunut
Rauha pois kuihtunut

Pois, kauas pimeään
Yhtäkkiä käsi viileä
Otsaani tahtoo sivellä

Onko se mustaa pahuutta?
Vai tahtooko käsi mua
 Vain rauhoittaa?

Sisimmässäni tiedän
Käsi sieluani tahtoo viedä
Mutta lämpimään vai kylmään?

Ruumis vankilana

Vie minut kauas tästä elämästä, anna mulle uusi mahdollisuus elää. On julmaa kulkea täällä ympäriinsä, seuraamassa toisten ihmisten elämää. Älä katso minua noin, olen minäkin joskus tehnyt jotain merkittävää, jotain, mitä minä tulen aina muistamaan. En sitä unohtaakkaan voi, liian tärkeää se on. Vastuuta kannan olkapäilläni, painavaa, raskasta, likaista tavaraa. Ota osa pois, edes pieni pala siitä, etten kaadu pitkällä matkallani. Paljon vielä jäljellä ja henki väsyy. Ruumis jo kuollut pois, kuihtunut, mutta sisällä sielu vielä kahleissa. Vapauta se, vapauta minut pois ruumiin vankilasta, tahdon pois. 

  Kanna kauas jalkani, ennen kun pimeä tulee. Saalistajia ympärillä. Tunnen oloni jo nihkeäksi verisestä hiestä. Kun kyynel poskeltani putoaa maahan, mustaksi helmeksi se muuttuu, jota vain harvat huomaa. Elämän silmät eivät koskaan voi sulkeutua, punaisina ne hohtaa yhä vain. Jatkappa siitä, älä tuijottamaan jää, etkö ole koskaan nähnyt kuolemaisillaan olevaa lasta?

  Huomaa jo itsesi, maailmassa on sota, nälän ja janon sota. Maapallo on tää, jo aikoja siten tuhoutunut. Lähde pois, älä tänne jää, turvatonta on täällä enää kulkea. Ruoka pilaantunutta, kuin ihmisten sielut, jotka leijuvat täällä pahan ilman osana. 

Talven kylmyys puristaa

Nyt on taas syksy ja kesän rippeet leijuu ilmassa. Ajan kysymys vain, koska pimeys ja kylmyys tulee ottamaan vallan niin luonnossakin, kuin tunneihmisten mielessä. Talvi on, kuin maailmanloppu lähestyisi, ainakin minun mielestäni. Syksyiset lehdet tippuu kuolleena maahan ja valkoinen lumipyry peittää näkyvyyden maailmaan. Kun lumipyry loppuu, maailma on valkoisessa morsiusasussa, kuin matkalla johonkin tärkeään tapahtumaan.
  Kun sitten tulee ilta, valkoinen katoaa, ja lumi muuttuu tummanharmaaksi. Kerran pienempänä olen tehnyt pienimuotoisen lumilinnan ja nukahtanut sinne. Vaikka ensin nukahtaessa tuntui lämpimältä, kun heräsin, minun oli niin kova kylmä, etten ensiksi pystynyt nousemaan, tärisin vain siellä ja katselin ympärilleni. Olen siitä lähtien vihannut talvea. Kaikki on vaikeampaa: pukeutuminen, kulkeminen ja kaiken lisäksi on aivan saatanan kylmä...

Kaivon pohjalla kylmää vettä

Pimeä kaivo

Putosin sinne

Kiivetä ylöspäin

En enää jaksa

Yrittänyt olen

Yrittänyt monesti

Aina takaisin lähtöpisteeseen

Vyötäröön asti kylmää vettä

Hytisen ja tärisen

Mutten apua enää huuda

Kukaan ei vastaisi

Eikä vastannutkaan

Juokse pois

Pimeän piru

Vaikka kylmä on

En tahdo sinun seuraas

Antaa sateen sataa

Antaa myrskytä

Ylhäällä kaikki

Tuhoutua saisi jo

Kuviteltu pelko

Voi toteutua

Mutta sinä siellä

Jatka vain eteenpäin

 †

Historian tapaaminen II. osa

Jatkoa Historian tapaaminen- tekstiin:

Heti aamulla Anastasia huomaisi minut puutarhassa ja me käveltäisiin sisään. Kysyisin Anastasialta, että mitä hän yleensä teki ja ottaisin paljon valokuvia. Koska Anastasia on samanlainen uhkarohkea tyttönen, kuin minä, me menisimme salakuuntelemaan muita, eikä kukaan huomaisi meitä kertaakaan. Sitten käytäisiin syömässä jotain ja minä letittäisin Anastasian hiukset. Hän sitten tekisi minulle oman aikansa parhaan kampauksen minulle.
Haluaisin tietysti mennä katsomaan kaupunkia ja Anastasia tulisi mukaan. Me kiertelisimme ja ostaisin pari tuliaista ystävilleni. Maistaisin myös sitä kuuluisaa karamellia, mikä silloin oli lasten herkkua.
  Ja koska tulisi sitten pimeää, niin menisimme sisään linnaan hänen huoneeseensa juttelemaan. Tasan puoliyöllä tulisin takaisin omaan maailmaani.

Verta kaikkialla

Palaan taas animemaailmaani tässä välissä. Olen katsonut lyhyttä kevytanimesarjaa, nimeltä Pupa. Se on vähän sekava ja aika outokin, yksi jakso kestää vain 4 minuuttia ja jaksoja on vain 12 osaa. Se jo aluksikin on aika outoo. Mut sit se sarja.
  Jos joku rakastaa 1000 lirtaa verta, niin se pitää kattoo, mutta se pitää muistaa, ettei se ole mikään kokoperheen anime. Ei sellaisia edes taida ollakaan. Paitsi Nils Holgersson. Poikkesin teemasta, siis ikärajoitus on 17+. Niin se taitaa ollakin, sillä se ei ole kaunista katseltavaa, kun päähenkilö Yume-tyttönen näkee mysteerisen punaisen perhosen ja hän muuttuu ihmisiäsyöväksi hirviöksi. Kaikkein pahinta on se, että hän ei tunnista isoveljeään ollessaan hirviöhahmossaan.
  En haluaisi olla isoveljen nahassa, jonka nimi on muuten Utsutsu, kun hänen pitää löytää tapa muuttaa pikkusiskonsa takaisin normaaliksi.
  Yume palaa sitten taas tytöksi, muttei halu syödä ihmisiä muutu.

Ja nyt niitä ihanii kuvia tästä animesta ;>>

 

 

 

Yume mussuttelemas herkkuja :D

Punainen perhonen

Yume hirviöhahmossaan

Ja kauniita painajaisia teille kaaaikille :>
En kyllä haluaisi koskaan nähdä punaista perhosta.....

Vahva puukin katkeaa

Tuuli puhaltaa,

Meri hurjana taistelee,

Taivu taivu ruoko,

Silloin et katkea

Puut, joilla vahva runko
Katkeavat helposti
Koska he eivät anna periksi
Ruoko taipuu tuulen suuntaan

Älä sinäkään taistele
Tuulta vastaan
Taivu sen mukaan
Niin et koskaan katkea

Turhaa on toisille
Vastaan kinata
Sä kuitenkin katkeat
Kuin yksinäinen puu

Anna vain virran
Viedä mukanaan
Älä enää välitä
Tuuli kyllä kuljettaa

Hetalia historiankokeessa

Oletko katsonut Hetaliaa? Minä olen ja sananmukaisesti rakastunut siihen. Ylisöpö Liechtnestein on lemmikkini, mutta muistutan eniten ADHD Preussia. Mikä on sinun lempihahmosi? (:

Hetalian endingit löytyvät Youtubella haulla Hetalia Ending.


Hetaliassa en muista kuinka paljon on jaksoja, mutta en ole katsonut niitä kaikkia (vielä). Innostuin Hetaliasta isosiskoni kautta, kiitos hänelle, että kertoi siitä. Parhaat maat ovat Saksa, Italia, Amerika, Englanti, Liechtnestein ja Prussia ♥
Hetalian avulla on myös ilo opiskella historiaa. Ei tarvitse muuta, kuin katsoa Hetalia-sarjaa, niin aika suuri osa historiasta jää mieleen. Minä ainakin sain apua Hetaliasta monta kertaa kokeessa.

Juokse kauas pois, olemattomiin

Mitä teen?

Juoksenko pois,

kauas pois,

vai jään taistelemaan?

Juoksen,

juoksen liian paljon

Sydän sanoo stop

Mutta en pysty pysähtymään.

Pelkään

Minun kasvojeni tummaa puolta

Ja juoksen

Juoksen kauas pois sen läheltä

Mietin,

mitä teen

Mutta

Minä vain juoksen itkien pois.

Eikö minussa ole rohkeutta?

Onko järki oikeasti mennyt?

Kuinka kauan jaksan vielä

Juosta pakoon

Itseltäni?

______________________

Huuda ja raivoa

~

Ratsastaa aalloilla

Juosta ilmassa

Hengittää veden alla

Nukkua auringolla

Mahdotonta

Täysin itsepäistä

On koko maailma

Luota vain itseesi

Näe todellisuus

Haaveet jääkööt taakse

Pilvet peittää

Tumman taivaan

Hauko henkeäsi

Pelästy luita, ytimiä myöden

Huomaa jo

Tää maailma hylkii sua

Painovoima

Vain sinut

Pystyssä pitää

Avaruuteen pitkä matka

Luulin, että hän olis ystäväni

Hän hylkäsi

Mitä teen

Ukkonen raivoaa vain minulle

Miksi tämä koko 

Painajainen vain minulle tuli

Miksei muutkin kanna osaa siitä

Eristäytyä pitää kokonaan

~

Kylmä maailma

Ihmiset eivät huomaa asioita, jotka ovat lähellä. He haluavat kauempana olevia haaveita, tavaroita. Huolimattomat ihmiset. He katsovat kauas, mutteivät näe mitään. Kipua ylös, älä katso taaksesi. Minulla on kylmä tunne.
   En vai voi uskoa, että miehet ovat syntyneet sotaan. Miksi lapsien pitää kärsiä? Tappajia ei ole olemassa ollenkaan. Kaikki sisällä kärsii joskus. Kukaan ei kivulta säästy tässä maailmassa. Valun pois kädestäsi pakoa etsien, et minusta otetta koskaan tule saamaan. Olen tappava salama, olen  värikäs sateenkaari, olen jylhä vuori, olen hento kukkanen. Et ymmärtää kai tätä voi, et mua koskaan tosisasi ota. Naurat vakaville sanoilleni ja heilautat kättäsi. Hyvästiksi. Taas menet pois, mikset luonani pysy? Koska erilainen on aina paha? Tuntuu kylmältä. Tämä on painava taakka kantaa yksin. Ottaisit nyt edes vähän itsellesi, se voisi keventyä. Mutta ei, vain minun päälle kasautuu aina yhden lapion verran lisää hiekkaa. Olen yksin huoneessa, toisten kasaamat hiekat peittää suuni, enää silmät näkyvät. Olen hiljaa. En apua huuda, en sitä saisikaan. Sinivihreä väri silmistäni pois valuu kyynelten virran mukana, mustat, ilkeät silmät jää, ilo pois kadonnut hiekkojen sekaan, ei sitä enää etsiä voi. Huoneessa on kylmä.
  Palelen. Aurinko silti kesän lämpöä antaa. Minun on kylmä. Kietoudun omiiin haavoihini. Irti niistä en millään tahdo päästää, kovalla vaivalla ne muut hankkivat minulle. Edes joku muisto minulla olisi. Vanhat arpet täyttyvät vihasta, ne hehkuvat. Mua heikottaa. Oksettaa. Itkettää.

Minulla on edelleen kylmä...

Koripalloa animessa ♥

Tämä postaus taitaa jokaiselle otakulle, joka tykkää koriksesta, olla mielikseen. Vaikka itse en ole innostunut urheiluanimeista, on tämä anime todella hyvä ja mukaansatempaava. Vaikka en nyt tee mitään arvostelua, vaan kirjoitan siitä, mitä mieleen tulee, voi ihan hyvin ottaa sen arvostelunakin (:
Enskiksikin, pari kuvaa kyseisestä animesta, Kuroko no basukesta;

Oikealta kolmas henkilö on suosikkini, se kun muistuttaa minua todella voimakkaasti tsestäni.

Ja päähenkilö, Kuroko ♥

Kuroko on paras syöttäjä ikinä, kuten tuosta näkee (;

Animen nimi taisi tulla jo esille, jatkan sitten seuraavaan asiaan, eli henkilökohtainen suhde koripalloihin.
  Olen kaksi vuotta sitten (2012) harrastanut vuoden koripalloa, vaikkei ajatus alussa innostanut ollenkaan. Puolessa välissä vuotta olen rakastunut siihen täysin, enkä ajatellut, että voisin päästää siitä irti, vaan jatkaisin ensvuonnakin. Niinpä niin, mutta sitten ensivuonna harkat olisivat olleet tiistaina ja torstaina, juuri silloin, kun orkesteri oli. Ei voinut mitään, joko lopetan koriksen tai sellon. Selloa olen harrastanut jo silloin 8 vuotta, korista vain 1. Vastaus oli selvä, vaikken tahtonut sitä ihan heti myöntää. Rakkaus koripalloon elää yhä minussa, joten kun yksi otaku näytti tämän animen, olin lentää selälleni ihastuksissani.

  Tässä animessa on kilpailuja, yhteistyötä mahdottomien kanssa, kamalan rakastunut tyttö, sekä koripalloa tietysti. Hyvä yhdistelmä mielestäni. Yhteensä  animessa on 26 jaksoa, eli keskipitkä, juuri sopiva, eikä se ihan "kevytanime", eli 12 jaksoinen, jossa on oltava hyvin tarkka, että juoni selviää itselle.

Juu, tässä se olis ((:

Heikko sydän

Rankkasade piiskaa

Sinun kasvojasi

Suojata tahtoisin

Mutten uskalla

Katson hiljaa vierestä

Kun haavaasi puhdistat

Seuraan sivusta

Miten joku pilkkaa sua

Miksen uskalla

Tehdä mitään?

Miksi niin heikko

On tämä sydän?

Itsevarmuus

Sitä tarvitsen

Hakea sitä

Vain sinulta tahdon

Mahdoton tehtävä

Haluaisin halata sua

Mennäkö luoksesi

Vai jäädä odottelemaan?

♥

Meidän hevospiiskat

Viimevuonna saatiin isoisältä kesärahaa 100 euroo, joka oli tietysti meille suuri ilonaihe, sillä siskon kanssa aijottiin ostaa itsellemme unkarilaiset hevospiiskat. Idea tuli siitä, että kun olimme yhdellä (unkarilaisella) leirillä, niin siellä sitten opittiin paukuttamaan hevospiiskoja. Ne ovat myös kauniita koristeita kotiin, mutta tietysti vielä myydään sellaisia, joilla voi sitten paukauttaa oikein kunnolla.
  Unkarilaiset kansainväliset päivät, Kapolcs-päivät, ovat sellaiset markkinantapaiset päivät, jossa myydään vaikka mitä kivaa. Suunniteltiin, että ostamme sitten sieltä omamme. Autolla äitee toi meidät sinne ja sitten alkoi hurja etsiminen. Olemme jo kiertäneet suuret markkinat kahteen kertaan, eikä vielä merkkiäkään mistän piiskoista.
  Vihdoin kolmen tunnin kuluttua pieni koju osui silmäämme, jossa roikkui neljä kappaletta hevospiiskoja. Nämä hevospiiskat ovat unkarilaista perinnettä, ja sitä käytettiin mm. karjan ajamiseen tai juhlissa paukuteltiin sillä. Siitä syntyy todella kova ääni, kunhan osaa käsitellä sitä.
  Näitä ruoskia on tehty käsitöinä, ja ruoskilla on aina oma tyyli, eli jos se on tehty Kalocsai-tyylin mukaan nii se on sitten Kalocsai-tyylinen hevosruoska.
  Tykästyin heti yhteen neljästä, joka oli koristeltu vain vähän, mutta todella taidokkaasti ja kauniisti.

 

Se näytti suunnilleen tällaiselta, paitsi että se "nauha", joka on tehty nahasta, on ruskea. Se maksoi 80 euroa suunnilleen, mutta kannatti. Kaunista käsityötä, jolla voi sitten ärsyttää napureita.

Tässä on sitten todella taidokkaasti näytetty, mitä kaikkea sillä voi tehdä. Se on oma taide kokonaan. Katsokaa ihmeessä tuo video. Tulette hämmästymään (;
Ja sitten vielä toinen video:
Molemmissa soi unkarin kansanmusiikkia. ^^

   Eli, me ostettiin molemmat yhden ja ne on todella kauniita. Osaan vain yhden liikkeen, sen helpoimman, josta syntyy sitten sellainen ääni, että koko naapurusto kaikuu.

Että sellaista me nyt omistetaan ja korostan, tämä oli 2013 kesällä. Ei tänä kesänä siis. (: