Näiden asioiden perusteella tiedät, ettet ole romantikko

Jos alla olevat asiat kuulostavat tutulta, tiedät silloin, ettet ole romantikko:
1. Et ole ihan varma, miksi kannattaa tehdä illallisvaraus kalliiseen ravintolaan ja maksaa itsensä kipeäksi.
2. Sinusta julkiset huomion osoitukset ovat ahdistavia eikä niissä ole mitään suloista.
3. Sänkysi jakaminen jonkun kanssa tuntuu enemmän henkilökohtaisen tilasi valtaamiselta kuin hauskalta.
4. Sinulle aamiainen sängyssä on sama kuin murusia sängyssä.
5. Sinun mielestäsi kivien heitteleminen ikkunaan ei ole romanttista – se on vahinko odottamassa tapahtumista.
6. Et ymmärrä, miten ihmiset voivat keksiä kumppaneistaan niin paljon lempinimiä tyyliin muru, mussukka, kullannuppu, hanipuppeli, kultamurunen ynnä muuta.
7. Jos olet mennyt/menossa naimisiin, olet ajatellut enemmän häämatkaa kuin itse hääseremoniaa.
8. Pohdit, hikoavatko ihmisten korvat kaksi tuntia kestävien ”Mulla on sua niin ikävä” -puhelujen aikana.
9. Sinusta pitkä kävely rannalla kuulostaa sotkuiselta ja väsyttävältä.
10. Pyörittelet silmiäsi lähes jokaiselle romanttiselle kirjalle tai parisuhdeoppaalle, jonka jostain syystä luet.


Lähde: BuzzFeed

_________________________________________________

Vastaus kaikkiin oli "ei", joteeen (;

Romantikkoja täs ollaan.

Oletko sinä?

Rose on blood

I can't do it

But I wanna do it

Why I don't have

Brave enought to

Tell to U

I love U

I can't stop loving U

Whatever U do

I'll love U

I miss U now and forever

Hello Boy!

Why U don't see me?

Why U walk

Away from me

Are U hate me?

Tell me

Tell me please

I beg of U

Stay my side

Forever

♥

Nightcorehullutusta ♥

Oletko koskaan kuunnellut Nightcorea? Tiedätkö, mikä se on? Onko mieleesi tupsahtanut ajatus tehdä itse Nightcorea?

                             

Minulle nimittäin sattui niin, että rakastuin Nightcoreen, enkä pääse siitä eroon, vaikka miten yrittäisin. Pientä tietoa Nightcoresta:
-se on eurodanceyhtye
-perustuu nopeuteen
-löytyy kaikenmaailman kappaleet Nightcore-tyylillä
-norjalainen
-animekuvia

Lempikappaleeni on varmaan You're gonna go far, kid. Se on hyvin nopea ja sen biisin sisältö on ainakin minulle aika koskettava.

Tässä pieni lista, minun lempikappaleet Nightcoressa (:

Tässä ois ainakai pari kappaletta, onhan niitä youtube täynnä (;

Inu x Boku SS

Arvostelussa on  Inu x Boku SS.

Ikäsuositus: 13+

Genret: Komedia, Romanssi, Slapstick

Episodeja: 12

Tärkeimmät henkilöt:  Miketsukami Soushi ja Shirakiin Ririchiyo

Ensivaikutelma oli mielestäni jotenkin vähän tylsähkö, mutta jatkoin sen katsomista, vaikka 3-een jaksoon asti melkein nukahdin. Sitten rupesi tapahtumaan kaikkee sellaista, jonka takia ihminen nostaa katseensa.  Viimeiseen jaksoon asti riitti hauskaa, vaikkei animessa ollut jännitystä melkein ollenkaan. Välillä aivot menevät sekaisin, kun ei tiedä, mitä oikein tapahtuu, mutta myöhemmin kaikki selviää. Animeen innosti myös Ririchiyon ääninäyttelijä Rina Hidaka, yksi parhaista minun mielestäni. Vaikkei anime kovin surullinen ollut, koskettavia pieniä juttuja kyllä löytyi, vaikka niitä piti ensin huomata, eli kyyneljutut oli piilotettu tarkasti. Se oli mielestäni söpösti tehty. Viimeisessä jaksossa kaikki selviää, mutta tarina jätetään vähän auki, joten huomio niille, jotka eivät pysty nukkumaan, ellei saa tietää, mikä oli jatko. Se pitää kuvitella itse. Mutta tykkäsin kovasti.

 

Positiivista:

- hahmot on söpöjä, myös pari hottista löytyy

- todella hyviä ääninäyttelijöitä

- juoni kiemurtelee, muistuttaa ihan oikeaa elämää

- ei liikaa tapahtumista kerralla

- piirrostyyli tarinaansopiva

- Renshou on niiiiin söpö ^3^

- huumoria löytyy paljon

Negatiivista:

- loppu on liian aukijätetty minun makuuni

- olisi voinut olla vielä pidempi

- alku vähän tylsä

Oma arvosana: 8/10
Miksi kannattaa katsoa: Jos olet ihminen, joka himoitsee jännitystä, ei kannata katsoa. Mutta jos rakastat hienotunteista vähäsanaista ja piilotettua romantiikkaa, tämä tulee olemaan sinun animesi. Suosittelen ennen kaikkea niille, jotka hakevat tukea omassa elämässään romantiikan suhteen. 

Sitten vielä vähän kuvia kyseisestä animesta:

Miketsukami

Ririchiyo

Lempihahmoni Renshou

Toivottavasti piditte! ^^

Unelmana oma talo

Unelmatalo on melkein kaikkien mielessä joskus elämän vaiheessa. Kerron nyt omasta unelmatalostani, jonka seinien väri on ehdottomasti harmaan ja sinisen sekoitusta. Tiiliseinän päällä musta katto, mutta ei mikään peltikatto. Aidattu piha, joka ei ole liian suuri, eikä liian pieni. Erillinen pieni rakennus, jossa on oma työhuoneeni. Kaksikerroksisessa talossa on yksi parveke, joka on oman huoneeni kohdalla. Keskikokoisia ikkunoita talon kaikilla puolilla. Ensimmäisessä kerroksessa olisi keittiö, ruokapöytä ja tuolit, kaksi eri lastenhuonetta, olohuone ja tietysti eteinen sekä vessa.
    Yläkertaan johtaisivat puiset, toffeen väriset kierreportaat, jotka johtavat pitkähköön käytävään, josta avautuu yhteensä seitsemän huonetta, jossa jokaisessa olisi ovet. Yksi huone olisi omani, jossa on se parveke. Huone ei ole kauheen suuri, sinne mahtuu yksi sänky, kolme hyllyä, tietokonepöytä, jonka toinen puoli olisi työpöytä, mustavalkoinen pörröinen matto, sekä suuri vaatekaappi. Myös lattiaan ulottuva peili ja yöpöytä ei saa unohtua. Muut kuusi huonetta ovat kylppäri, pienimuotoinen keittiö, erillinen vessa, yhteinen makuuhuone, tulevan mieheni huone sekä pieni olohuone. Ai niin, huoneessani on sit paljon tyynyjä! Kun kerran rakastan tyynysotaa. Kun menee portaita pitkin, seinässä on joitakin taideteoksia. Koko talossa on kaksi telkkaria, sekä kolme tietokonetta.
    Erillinen rakennus, josta puhuin, niin se on jaettu kahteen osaan. Ja siihen on kaksi ovea. Toinen puolisko on oma piirtohuoneeni, seinällä omia piirrustukisa, luonnoksia, sekä vähän apuja ja muistilappuja. Toinen isompi puoli on sekä kirjoitushuone, että minun tietokonehuone, jossa on kaikki lisälaitteet, esmes printteri. Lemmikkeinä olisi kaksi koiraa, shiba inuja. Toinen olisi minun ja sen nimi olisi Nana.
   Tämä koko talo olisi keskikokoisessa kaupungissa, sen reunoilla, mutta kuitenkin vielä kaupungissa. Kaupunki ei olisi kovin suuri, mutta sieltä löytyisi kauppakeskus, kuntosali, uima-halli sekä hyviä koulutus- ja työpaikkoja. Mukavaa olisi joku puistoaluekin.
   Puutarhasta vielä sen verran, että se ei olisi kovin suuri, noin 30 metrii levee ja 20 mertii pitkä. Eli sellanen normaali. Se olisi takapiha. Etupuolella vain ihan vähän jotain tilaa.

Tällaista nyt ^^

Taivaan merkkejä

Katoin pari päivää sitten Koizora (Sky of Love) nimisen leffan, joka on tällä hetkellä lempielokuvani.
Siinä käsitellään 16-vuotiaan tytön ja pojan elämää, jotka rakastuvat toisiinsa (ylläty yllätys). Ensin tyttö ei pidä pojasta ja sen käytöksestä, mutta ei tarvita paljoakaan, että tyttö tykästyisi Hiro-nimiseen poikaan. Kun he molemmat saavat tietää, että heille on syntymässä lapsi, he aikovat mennä naimisiin, vaikka Mika-tytön perhe ei ole kovin innostunut ajatuksesta. Kun Hiron entinen tyttöystävä sitten lykkää Mikan alas portailta, vauva ei enää synnykään. Molemmat ovat todella surullisia ja lupaavat toisilleen viedä vauvan "haudalle" joka vuosi -sinä päivänä, jolloin vauva kuoli, eli 24.12- lämpimät lapaset ja kukkia. Kuitenkin viikon sisällä Hiro ei enää tahdokaan Mikaa, ja vaikka tämä on epätoivoisesti rakastunut poikaan, vaikka tämä jätti hänet, Hiro ei helly. Mika löytää toisen poikaystävän, mutta hän ei saa mitenkään Hiroa pois ajatuksistaan. Seuraavana vuonna he tapaavat haudalla, Mika ja Hiro, ja Hirolla on pipo päässä. Sitä seuraavana jouluna haudalle tulee Hiron paras ystävä, Nozomu ja Mika kysyy, mikä Hirolla on, kun hän aina lupasi tulla haudalle. Hän saa tietää, että Hirolla on syöpä ja siksi poika halusi, että Mika löytäisi uuden poikaystävän ennen kun hän kuolee, kun hänelle on laskettu elinaikaa kaksi vuotta. Mika lähtee heti Hiron kotiin ja suutelee poikaa ja sanoo, että hän rakastaa Hiroa aina. Silloin pojalla on vain enää kolme kuukautta aikaa ja Mika ottaa koulusta vapaata hoivatakseen Hiroa. Kun Mika lähtee Hiron kameran kanssa printtaamaan kuvat, sillä välin Hiro saa kohtauksen ja Hiron sisko soittaa Mikalle, että hän tulisi nopeasti paikalle. Mika juoksee ja soittaa Hirolle ja pyytää tätä odottamaan häntä ja kysyy, miksi tämä on on ottanut niin paljon kuvia hänestä. Hiro on hengityslaitteessa, silmät kiinni, mutta kun Mika pyytää tätä avaamaan silmänsä, Hiro avaa ne ja kuiskaa Mikan nimen äänen, vaikka se vie paljon voimaa ja pyytää tältä jotain. Tyttö ei saa selvää, mitä, mutta videopuhelun avulla hän näkee, että tämä kuiskasi, että "Hymyile minulle". Mika saa vain vaivoin hymyn kasvoilleen, mutta Hiro hymyilee hänelle takaisin. Mika sanoo, että hän jaksaisi vielä hetken ja hän on siellä. Mika sulkee puhelimen, Hirolta pääsee kyynel ja hän kuolee. Ennen, kuin Mika lähti kameraliikkeeseen,  hän  selitti hänelle, että aina kun hän katsoo taivaalle, Hiro tulee hänelle mieleen. Silloin, kun aurinko paistaa, Hiro on iloinen. Kun on pilvistä, Hiro on surullinen ja kun sataa, Hiro itkee. Kun Mika saa sitten tietää, että Hiro on kuollut, hänelle annetaan Hiron päiväkirja, mutta Mika ei halua katsoa sitä. Kun hän kävelee Hiron kotoa kotiinsa, hän tekee itsemurhayrityksen hypätä jokeen, mutta kaksi lintua pyrähtää samalla hetkellä joen läheltä ja Mika pysähtyy säikähtäen ja Hiron päiväkirja lentää maahan. Linnut lentävät taivaalle, joka on hieman pilvinen. Mika poimii kirjan ja näkee melkein joka lauseen alussa nimensä ja päiväkirja kertoo vain hänestä. Hän tajuaa, että Hiro on kirjoittanut vain hänestä. Hän katsoo taas taivaalle, hymyilee ja sanoo rakastavansa Hiroa. Aurinko pilkottaa pilvien välistä.

Niin surullinen ja koskettava tarina, että itkin noin puoli tuntia sen loputtua. Hiro rakasti koko ajan Mikaa, silloinkin, kun hän halusi erota. ♥

Elämän suuret saappaat

Kaksi suurta saapasta

Odottaa eteisessä

Elämää varten tehty

Että tehdään matkasta helpompaa

Ettei kivet tiellä

Liikaa satuta

Ettei nokkoset

Jalkaa pistele

Minne matka

Näillä suurilla saappailla

Suureen elämään

Ne vain vievät

Ajattelin olevani valmis

Mutten ollutkaan

Mitä teen

Aivan liikaa valintaa

En osaa päättää

Minne auttavat kädet hävisivät

Ei kai ne kaikki

Vain illuusiota ole ollut?

© Nel

__________________________________

 Tämä runo on tulevalle minälleni, kun täytän 18. Saappaat ovat kaksi hyvää ystävää, kuin varjelevia enkeleitä. Monesti nuoret sortuvat ajattelemaan, että sitten vanhempana kaikki olisi helpompaa ja "voi että, olisinpa jo aikuinen". Ei se niin ole. Aikuisilla on jopa vaikeampaa, kuin meillä nuorilla. Joten pieni vinkki, elä nuoruutesi täysillä, aikuisena voit levätä ja juoksennella ihan tarpeeksi sitten.

~Ilmoitus~

Tässä välissä ilmoitan, että lähden matkalle, jossa ei ole mahdollista olla netissä, joten kolme päivää saatte levätä miun hulluista postauksista. Ja koska olen loppukesän Unkarissa, eli kotimaassani, vietän paljon aikaa ulkona, eli viikossa tulee vain noin 1-4 postausta.

Vähän kesäkuvia Unkarista:

Tämän löytää Budapestista.

Näitä joutsenia on tullut syötettyä leivänpaloilla aika paljon Balatonilla :D

Ihania puistoja ♥

 

Eli pääasia, kolmeen päivään ei tule mitään elonmerkkiä ^^

Torakin maailma

Kirjan nimi: Suden veli (Muinainen Pimeys-sarjan 1. osa)

Kirjailija: Michelle Paver

Sivujen määrä: 256

Tärkeimmät henkilöt: Torak, Renn, Susi ja Riivaajakarhu 

Olen aina rakastanut historiaa, mutta erityisesti se aika, jolloin henkiin ja ylimaalliseen uskottiin. Löysin tämän kirjan ihan vahingossa kirjastosta, eikä se aluksi kiinnostanut oikein, koska en tiennyt, että se kertoo juuri sellaisista ajoista. Sitten eräänä päivänä istuuduin ja otin kirjan käteeni ja aloitin ensimmäisen sivun. Ennen lukemista lupasin itselleni, että luen vain yhden kappaleen siitä. 

    En kerta kaikkiaan pystynyt lopettamaan kirjan lukemista, se oli liian jännittävä. Heti ensimmäiset lauseet olivat täynnä arvoituksia. Sitä vain piti jatkaa:

    Torak on kaksitoistavuotias poika, joka elää isänsä kanssa Metsässä. He eivät oleskele koskaan klaanien läheisyydessä, eikä Torak tiedä, miksi. Kun Torakin isän kimppuun hyökkää verenhimoinen karhu ja pojan ainoa läheinen kuolee, Torak jää täysin yksin karhun armoille. Ennen, kuin Iso kuolee, hän vannottaa pojan, että tämän on tapettava karhu, koska se on riivaaja. Klaanit pitää pelastaa karhun kynsistä. 

    Torak ei oikein tiedä, mitä nyt tehdä, mutta taas yksi kääntöpuoli: poika löytää orvon sudenpoikasen. Sudesta tulee hänen ystävänsä ja oppaansa. Susi ja Torak matkaavat Maailmanhengen vuorelle, mutta matkalla sattuu kaikenlaista, mitä voi ikinä kuvitella. Ansoja, vaaroja, vihollisia. 

    Hän tutustuu ennen lähtöään Korpin klaaniin, tai oikeastaan hänet vangitaan. Hänelle kerrotaan, että hän on 'Kuuntelija', joka heidät pelastaa. Torak ei halua ensin lähteä vuorelle missään nimessä, mutta samanikäinen tyttö nimeltä Renn pakottaa hänet matkaan. Renn on mukana koko ajan vahtimassa Torakia, että hän täyttää tehtävän, mutta matkan varrella heistä tulee ystävät. 

Positiivista: 

- kuvaa hyvin senaikaista elämää

- riittävää jännitystä, ei liikaa, ei liian vähän

- paljon hahmoja

- hyvin kerrottu

- otettu hyvin huomioon henkiä ja toteemeja

- lukujen alussa kauniit piirrustukset

- juoni kiemurtelee sopivan hyvin

- loppuhuipennus aivan mahtava 

Negatiivista: 

-ei kerta kaikkiaan ole :DD 

Muuta huomautettavaa: Oppii samalla hyvin historiaa, mutta myös hyvä tarina, eli ei liikaa tyhjäkäyntiä. Sarja on melkein paras, jonka olen lukenut!

Oma arvosanani: 10/10

 Tässä kansikuva:

Lukekaa ihmeessä! (;

Top 5 Anime

Nyt siis luettelen mielestäni parhaat animesarjat ja analysoin, miksi tykkään siinä (:
Olkaa hyvä, ja jos kiinnosti, ei muuta, kuin katsomaan ^^

5* Little Busters!
~~~Oli vaikeaa päättää, mikä olisi viides anime, mut vihdoin Little Busters! sai sen sijan. Vähän sellaista epäjärkevää toimintaa koko ajan, söpöjä kohtauksia ja paljon kommelluksia. Tätä on todella hauska katsoa, eikä siinä taida olla mitään selvää juonta, joka kehittyisi siinä. Tämä on todella suloinen anime, joka ei sisällä paljon jännitystä tai erotiikkaa, mutta koskettaa silti. Päähenkilönä koulua käyvä nuori poika, joka viihtyy yhdessä porukassa, jossa on mitä kummallisimpia tyyppejä. Ensin heitä on vain viisi, Riki, siis hän itse, kolme poikaa ja yksi tyttö, joka pystyy olemaan vain poikien kanssa ja arastelee muita tyttöjä. Kun vanhin poika keksii baseballteamin ja siihen pitää hankkia jäseniä, tarina alkaa siitä.

Se, jota kaikki halii, on Riku. Lempihahmoni on pinkkihiuksinen tyttö~

4* Bleach
~~~Tämä hyvin tunnettu anime saa neljännen sijan, koska se on mielestäni todella tarkasti ajateltu ja piirretty tosi pitkä sarja. Reilusti yli 350 episodia. Pitkä, mutta jännittävyys pysyy loppuun asti. Välillä on hauskoja kohtauksia, mutta myös surullisia, vaikkei sarja ole "nenäliina-anime", eli ei tule kovin monta itkettävää kohtaa. Ehkei ollenkaan muiden mielestä. Miekkailua, väkivaltaa ja hieman kiroilua täynnäoleva anime on todella kiinnostava mielestäni.  

Oranssihiuksinen Ichigo on päähenkilö

3* Another
~~~ Kauhuanime, joka on tarpeeksi raaka minun makuuni. Juoni on sopiva, kiertelee ja kaartelee, mutta lopulta kaikki selviää jokaista yksityiskohtaa myöten. Sopivasti jännitystä ja paljon pieniä tiedonmurusia, kun luokka yrittää pysäyttää tappavan kirouksen. Sarjan aikana on kaikenlaista tavaraa, näkymätön tyttö, jota vain päähenkilö näkee, kuiskailuja luokkahuoneessa, ikään kuin jotain salattaisiin uudelta tulokkaalta. Näkynätön tyttö ilmestyy myös kouluun, jopa samalle luokalle hänen kanssaan. Sitten tapahtumat alkavat kiihtyä. Yksi luokan tytöistä kuolee tapaturmassa, kun liukastuu portailla ja sateenvarjon piikki lävistää hänen kurkun, siitä kaikki sitten lähtee vierimään ja vain 12 episodia kestävässä animessa kuolee yli puolet luokkalaisista. Huomattavasti puolet. Päähenkilönä teini-ikäinen poika.

Tyttö on Misaki Mei ja poika on Sakakibara.

2* Yamato Nadeshiko Shichi Henge
~~~ Neljä poikaa, yksi tyttö. Yksi ruma tyttö. Kuulostaa vähän tylsältä, eikös? Mutta kun aloittaa tämän animen, saa nauraa melkein koko ajan. Sunako on teinityttö, joka ei ole mikään kaunokainen, on animen päähenkilö. Hänen äidillään on suuri talo, jossa on köyhiä, mutta seksikkäitä poikia. Sievä tarina, kun poikien pitää muokata poikamaisesta Sunakosta kaunis neitokainen. Sunako rakastaa kaikkea karmeaa, hänen huoneessaan on aina pimeää, vain kynttilät palaa ja lattialla lojuu luurankoja, pääkalloja ja kauhuelokuvia.

Pojat ja Sunako

1* Kamisama Hajimemashita   
~~~ Tämä anime vangitsi katseeni heti ensi näkemältä. Nanami-tytön luonteessa oli jotain, joka muistuttaa minua itsestäni. Monesti anime alkaa joko liian 'hitaasti' tai liian 'nopeasti', mutta tämä sarja hiippaili heti sydämeeni tavalla, jolla se alkaa. Heti alussa tapahtuu jotain, mikä laittaa miettimään, muttei anime hyppää niinsanotusti tapahtuman keskelle. 

(vasemmalta Tomoe, Nanami ja Mizuki)

Siinä ne nyt taisivat olla. Kuvia voi googlailla lisää, jos huvittaa. C:
Toivottavasti tykkäsitte :}

Missä viivyt?

Silmilläni aina

Sinua etsin

Mutten löydä

Kuin tyhjää

Mistä se johtuu

Kerro mulle

Miksi niin

Kaukana toisitaan me olemme

Tahtooko luonto näin

Vai tiemme vielä yhtyvät

Rakkaus satuttaa

Mutta auttaa jatkamaan

On, miksi elän

Sinulle elän

Älä katsettasi pois käännä

Kun sinua katson

Löydän vielä joskus

Keinon olla lähelläsi

Tekosyyt painaa

En saa lopetettua

Unohtaa en voi

Enkä tahdokaan

Mutta joskus ajattelen

Miksi tämä kannattaa

Vuodet vierii

Kontaktia suhun en saa

Miten korjata 

Tämä rikkoutunut sydän

Pieninä palasina

Kuka ne kerää

En yhtään tiedä

Odotan sinun tulevan

Tule viereeni

Ja halaa lujaa

En tarvitse muuta

Elän sillä

Missä viivyt?

Annat odottaa?

En ole koskaan sanonut sinulle

Että rakastan sua

♥

© Nel

Tässäpä nyt tällainen postaus. Toivoisin lisääväsi arvostelun 1-10 (10 on paras).

Kiitos ja kumarrus ♥

My Summer Bucket List

Tässä postaukses listaan (vähän myöhässä), että mitä aijon kesällä tehdä:

♥ halata jotakuta ensimmäisen kerran

♥ katsoa joku japanilainen elokuva

♥ nousta keskellä yötä ja istua parvekkeelle katselemaan taivasta

♥ kuunnella musiikkia ulkona

♥ istua aasin selässä

♥ paastota yhden kokonaisen päivän

♥ opetella tekemään joogaliike (vaikea)

♥ syödä ulkona nurmikolla

♥ lähettää postikortin jollekulle

♥ piirtää itseni animeversio

♥ kirjoittaa tarina (pitkä)

♥ mennä uimaan järveen

♥ piirtää käteeni jotain erikoista ja kaunista

♥ pitää ruokapäiväkirjaa

♥ paistaa lättyjä

♥ saada litteä masu

♥ askarrella jotain hyödyllistä itselleni

♥ tehdä origamista ilmapallo ja laittaa siihen vettä

♥ istua pitkään jonkun sylissä

♥ ottaa valokuvia ja videoita tosi paljon

♥ ajaa traktoria

♥ kokeilla tupakkaa

 ♥ nähdä viisi auringonlaskua

♥ saada spagaatti jommalle kummalle puolelle

♥ tuunata vaatekappale

♥ kirjoittaa blogia melkein joka päivä

♥ tehdä viikon vesidieetti

 Vähän ehkä myöhässä, mutta ei se koko kesä vielä mennyt. Vähän arkisia asioita, mutta minulle tärkeitä. Seuraavissa postauksissa tulee tärkeä ilmoitus, muista seurailla blogia.

Krisztinalta halauksia kaikille ja hyvää kesää ♥

Kymmenen käskyä lasten suusta

1. Älä varasta köyhiltä, jos he huomaavat. (Frida 6v.)
2. Älä anna vauvoille sipulia. Minä olen kerran kokeillut. (Thea 7v.)
3. Lyö toista vain jos on ihan pakko. (Henriette 7v.)
4. Älä puhu pahaa kenenkään selän vieressä. (Oscar 7v.)
5. Ole niin kiltti kuin pystyt, mutta muuten voit tehdä mitä haluat. (Glenn 6v.)
6. Kuuntele aina äitiä, ja sitä mitä äänensävyä hän käyttää. (Thomas 7v.)
7. Varjele itseäsi. (Kristin 8v.)
8. Jos joku lyö sinua, niin ole kuin et kuulisikaan. (Sebastian 6v.)
9. Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on vaikeaa eikä häntä näy vaikka huutaisi "Tule esiin! " (Robin 6v.)
10.Älä himoitse aviopuolisosi asioita. Ja Äitienpäivänä pitää laulaa, muuten alkaa jumalaton meteli. (Tom 9v.)

Tässä vähän näitä lasten suusta-juttuja (:

Jos teurastamoissa olisi lasiseinät I.

Tässä teille nyt suorasanaisesti, kritisoivasti ja täynnä mielipiteitä oleva teksti, lukekaa tarkasti:

Olen ollut jo vuoden kasvissyöjä siitä lähtien, kun tajusin, miten ne eläimet oikein kuolevat ja millaisia tuskia ne tuntevat, ennen kuin ne päätyvät ihmisten eli meidän lautaselle. Äitini on ostanut meille kirjan, jonka kirjailija on Ruediger Dahlke ja kirjan nimi on taas Peace Food. Pieni katkelma 241 sivuisesta kirjasta:

Koska kirja on unkariksi, käännän mahdollisimman hyvin, mitä luin:

Jos et ole sadisti, tulet olemaan

Pari teurastamon työntekijää videoi salaa mitä heidän työpaikallaan tapahtui. Videoilla näki, että vielä tajuissaan oleva lehmä roikkui pää alaspäin ja nauta, joka joutui seuraavaksi leikeltäväksi, annettiin suuhun sähköiskun antava johto, muttei lehmä kuollut, vaan potki etujaloillaan. Kaksikymmentä työntekijää todisti, että teurastamon johtaja oli näkemässä tämän, eikä piitannut siitä yhtään.
   Tässä vielä pari kauheutta, mitä viedolla oli. Eräs mies kertoi: "Olen nähnyt tuhansia lehmiä, jotka menivät elävinä läpi siitä, kun niitä leikataan. Lehmillä on noin seitemän minuuttia leikkuuliukuhihnalla ja ne elävät yhä.Työskentelin vetokoukulla, eli hihnan lopussa, jolloin ne vielä olivat eläviä. Niiden kaula on jo nyljetty täysin."
   Tällöin naudan pitäisi olla jo kuollut, kun ne ovat jo ns. "viillettyjä lehmiä". Pitäisi olla siis. Mitä eräs työntekijä tästä kertoo: "Ne, jotka tulevat taas tajuihinsa, näyttävät siltä, kun haluaisivat kiivetä seini pitkin pois... Ja kun ne ovat jalanleikkaajien hihnalla, no, jalanleikkaajat eivät odota, että ´tappaja´ tulisi ampumaan niitä päähän, että kärsivä pääsisi pois elämästä, vaan leikkaavat kylmäverisesti terävällä koneella lehmän takajalat pois. Tällöin nauta tulee aivan hulluksi ja potkii joka suuntaan..." Sen jälkeen niiden vatsa avataan. Elävinä.
   Eräs työntekijä kertoo hirvittävästä tapauksesta: " Muuan yksilö käveleskeli yhdellä käytävällä ja oli juuri synnyttämässä. Vasikka oli puoliksi sen siällä, puoliksi jo ulkona. Tiesin, että se kuolisi, sen takia vetäisin vasikan sen sisältä pois.Näitä vasikoika käytetään syöpähoidoissa, kun niistä otetaan verta.
   Kun lehmä tapetaan, siltä otetaan kohtu pois, jossa on vasikota. Kaikenkokoisia vasikoita löytyy, on ihan pieniä, karvattomia, kissanpennun kokoisia, ja sellaisiakin, joilla on kauniit ripset ja suuret silmät, pehmeä karvoitus. Nekin kaikki kuolee.
  "Eikö olekkin kaunista, mihin luonto pystyy?" sanoi muuan harjoittelija teurastamossa, leikkaa lehmätlä kohdun pois, jossa on jo pieni vasikka ja heittää sen roskasäiliöön ilman tunteita.
   Kun tulin aamulla töihin, näin käytävällämakaavan vielä nuoren lehmän, joka tärisi koko kehollaan kylmästä. Hänellä ei ole jumalaa, eikä ketään, joka armahtaisi häntä yhdellä tappavalla laukaisulla. Ensin pitää tehdä muut tapettavat naudat valmiiksi.
   Illalla, kun lähin kotiinpäin, sama lehmä hytisi siellä, eikä kukaan auta sitä, vaikka olen jo sanonut siitä monelle. Löysään sen ruumista kiristävää köyttä, joka pureutuu sen lihaan, silitän sen päätä. Se katsoo minuun suurilla silmillään ja näen omin silmin, että lehmät osaavat itkeä.

_______________________________________________

Tämä on vain pieni osa koko kirjasta. Itkin, kun luin tätä. En pysty enää syömään lihaa. Se on kauheaa, miten ne kuolee. Eikä ihmiset edes piittaa siitä. Se on kamalaa, kerta kaikkiaan kamalaa. 

Tässä nyt kolme sivua, jota kannattaa selata.

• Sikatiloilla edelleen kaikki päin helvettiä
• Miksi kasvissyöjäksi?
• Eläin koneena

”Jos teurastamoissa olisi lasiseinät, kaikki olisivat kasvissyöjiä”, Paul McCartney on sanonut. 

Tällaista sinäkin syöt pihvinä. Nami, eikö vain? Tämän takia olen kasvissyöjä.

Veri virtaa suonissa

Nyt tässä olisi pieni runopostaus, olkaa hyvät:

Antoi kaiken

Menetti kaiken

Ei unohda mitään

Ei jäänyt mitään

Nyt enää muistoja 
Peli menetetty 
Ei halunnut antaa periksi 
Virtaus vei kaiken rohkeuden.

Istuu yksin nurkassa
 Uppoutuneena omaan maailmaansa
 Ei ketään lähellään 
Tyhjää silmissä

Puiden lomassa vaeltaa 
Sade hänen kasvojaan piiskaa
 Raaka maailma tää

Toivo on kuihtunut olemattomiin.

Myrskyn jälkeen 
Sisällä vielä hurrikaani 
Se sydäntä paikaltaan repii 
Tahtoo vain tuhota.

_____________________________________________

Painajaiset mieltä vaivaamassa

En kai koskaan voi unohtaa pahinta painajaistani, joka on ollut minulle erityisen henkilökohtainen ja kamala. Ja mikä siinä huonoin ja pelottavin juttu on se, että näin sen viimeyönä uudestaan. En voi olla ajattelematta sitä. Se tuntui liian todelliselta. Kuin se olisi tapahtunut juuri äsken silmieni edessä. Kun olen yksin ja mieleeni tulee tämä painajainen, pelkään, että siitä tulee joskus totta. Se on pelottavaa.
   
   Olemme kotona. Minun ja siskon kanssa tuli riita päivällä jostain pienestä jutusta. On ilta ja hän on kylpyhuoneessa. Olen menossa riisumaan vaatteet, mutta rupeamme huutamaan toisillemme, kun riitamme taas tulee esille. En tiedä, miksi edes riitelemme jostain pienestä asiasta. Olemme yksin talossa. Huudan hänelle niin, että korvaani sattuu. Hän sanoo hiljaisemmalla äänellä jotain. Lattialla on keittiöveitsi, pienempää mallia. En löydä mitään muuta, jolla voisin heittää häntä. Kahmaisin veitsen maasta ja heitin sitä häntä kohti. Kuva hidastuu ja näen, että veitsen terä iskeytyy suoraan hänen rintaansa. Ei ollut tarkoitukseni tappaa häntä, ei edes haavoittaa. Hän katsoo veistä rinnassaan, ei sano sanaakaan ja nostaa katseensa minuun. En pysty unohtaa sitä katsetta. Siinä oli tuskaa, myötätuntoa, surua ja paljon sellaista, mitä en osaa tulkita tarkasti.
   Sisko katsoo minua ja sitten ilme lasittuu, mutta katse jää. Hän kaatuu eteeni, eikä vastaa minulle enää koskaan.
 
  Miten koskaan pystyn unohtamaan sitä ilmettä. Hän ei edes ollut minulle vihainen. Pelkään, että teen oikeasti joskus niin. Pelkään, etten pysty hallitsemaan vihaani. Pelkään katsoa veistä, mikä on ollut unessani mukana. Joskus epäilen nähneeni samaisessa veitsessä verta. Mitä, jos tästä tulee totta? Mitä, jos siskoni kuolee minun nähden tuolla tavalla?
   Menetin elämän varrella jo lapsuudenystäväni, isäni, mummoni ja kavereita. Jotkut katosivat elämään, jotkut jättivät minut, tai lähtivät luotani. Mitä, jos menetän vielä siskonikin? Entä jos joku todella läheinen kuolee? Miten kestän sen?

Kun huomasin tämän kuvan, minusta tuntui, että siinähän seison minä; haihtumassa tuuleen pieninä palasina, kun kaikki lohkaisee minusta vähän ja vie mukanaan pienen osan. Minulle ei jää mitään ja katoan.










 

Aamunavettaan

Tänään nousin kello viideltä ja tasan kuudelta seisoin työhaalari ja kumisaappaat jalassa. Ja arvatkaapas, missä! Maatalousoppilaitoksen navetassa. Kiitos kuuluu siskolleni, joka antoi minun tulla sinne, kun halusin välttämättä auttaa lypsämisessä ja porsaiden karsinoiden lakaisemisessa.
   No, ensin olin aika ujo, kuljin hänen perässään melkein mitään tekemättä. Olin silti innoissani. Katselin konelypsämistä ja aamukahdeksalta lähdimme kaikki viisi aamupalalle; siskoni, minä, joku Aleksi ja kaksi muuta tyttöä. Pistän tässä väliin, että ihana Hinito oli mukana aamunavetassa, oli toosi kivaa olla yhdessä lehmien seassa.
  Aamupalaksi join kaksi kupillista kaakaota ja jotain rahkaa. Sitten taas -jee- takaisin navettaan. Nyt menimme porsaiden tykö, missä pikkuporstaat -ei ne ihan pienet- laitettiin yhteen ja siivottiin niiden karsinat. Pesimme saappat ja kävelimme lehmulaan (siis lehmien tykö) ja ajoimme vasikat ulos, missä oli siskoni "oma" vasikka, nimeltä Lystikäs. Siivottiin niidenkin karsinat ja hupsista, kello oli jo kymmenen.

  Siinä sitten se tämänpäiväinen ilon aihe. Ja koska tästä tuli niin lyhyt, jatkan vielä muusta aiheesta.

Historian tapaaminen I. osa

Jostain ihmeellisestä syystä kerron nyt teille, kenet tapaisin historiassa, jos siihen olisi mahdollista. Ja  koska historiassa kerrotaan vain tärkeimmät ihmiset, valikoima erilaisia ihmisiä on mielestäni aika vähän. Mutta, valitsen tarjottimelta jonkun.
  Koska haluaisin nähdä tytön, päädyn Anastasiaan. Siitä on tehty Disney-elokuvakin ja tykkäsin siitä. Anastasia on kuulemani mukaan vähän samanlainen, kuin minä. Historianopettajan sanoja mukaillen villikko. Anastasia eli 1900-luvun alussa ja hän on monille arvoitus, koska jotkut luulevat, että häntä ei teloitettu muun perheen kanssa. Anastasia oli Venäjän keisari Nikolai II: nuorin tytär. Anastasialla oli pikkuvelikin, nimeltä Aleksei. Mutta nyt pari kuvaa:

Tässä molemmassa kuvassa on Anastasia. Hän muistuttaa kasvopiirteiltään vähän siskoani. Viereinen kuva on kuin minä, ja ylempi on siskoni.

Tämä on vasta ensimmäinen osa, toisessa kerron siitä, mitä tekisimme, mitä ajatuksia minulla on hänesta ja sellaisia. (:

Faktakirppis

• ikäni on 14
• olen tyttö
• en tykkää koulusta
• minulla on ruskeat hiukset
• ei ole otsatukkaa
• melkein aina poninhännällä
• minulla on sinivihreät silmät
• olen sisältäpäin itsevarma, mutta ulkoapäin epävarma
• minulla on omat mielipiteeni, vaikken sano niitä ääneen
• en meikkaa, enkä haluakaan
• en ole luonnonkaunis
• rakastan animea
• vihaan kovaäänisiä poikia, jotka yrittävät olla koviksii
• tykkään liikkua viileällä säällä
• luen kirjoja tunnilla
• en ole erityisen hyvä oppilas
• myöhästyn helposti oppitunnilta
• vihaan koeviikkoja
• tykkään omenoista
• unelmani on .... no joo, ehk myöhemmin
• haluaisin oppia japania
• olen unkarilainen
• elän Suomessa
• olen 'eronnut' bestiksestäni, eli nyt ei ole parasta ystävää ;_;
• olen tykästynyt kirjoittamiseen, ihan vapaalla kädellä
• olen hyvin huumorintajuinen ja viljelen sitä usein
• haluaisin olla hyvin itsevarma ja suorasanainen
• olen enemmän huimapää, kuin varovainen
• harrastan selloa, pianoa ja judoa
• olen uudessa porukassa tai ympäristössä hyvin ujo
• kun totun paikkaan ja ihmisiin, minun on helpompi sanoa suoraan
• jos minua kiusataan tai härnätään, huudan usein tai teen jotain, mitä kadun myöhemmin
• kiroilen, kun olen vihainen
• haluaisin löytää paikkani maailmassa
• äänensävyni vaihtelee mielialani mukaan
• ärsyynnyn helposti, kun minua muistutetaan jostain asiasta usein
• tykkään olla enemmän seurassa, kuin yksin
• vihaan epävarmoja ja laiskoja poikia
• rakastan itsetutkiskelua
• olen monesti ajatuksissani
• en ole muotikissa
• mutta kissoista minä tykkään
• katson paljon elokuvia
• ulkoilen mielelläni
• vanhanaikaiset lippikset <3
• piirrän paljon
• teen läksyt juuri ennen tunnin alkamista
• vietän paljon aikaa yksin, vaikken sitä aina mielelläni tekisi
• ruokavälitunnilla avaan läppärini ja istuudun johonkin pistorasian viereen
• olen villikkotyyppiä
• liian suuri väkijoukko ahdistaa minua
• vietän liian paljon aikaa koneella
• vihaan älypuhelimia
• kuuntelen joka välissä musiikkia
• juttelen asioista, jotka painavat mieltäni, mutta vain isosiskoni kanssa
• ai niin, minulla on ihana isosisko

Tuossa nyt vähän faktoja minusta, että lukijat sun muut tietää, kuka tätä teksitä kirjoittelee (: