Love is Dying

Rakkaus jää pimentoon, kylmyys vain puree. Sudet kaikki ympärillä vailla sielua. Leikit tunteillani, sanoit rakastavasi mua. Mikä sinun on, kun noin vain irti päästät musta? Paperista olen, niin hauras ja haavoittuvainen. Jos väärin koskit minuun, haavan viillän sinuun, sinun sydämeesi. Ikuiseksi kummitelemaan jäät mieleeni, miksi niin vain mut jätit. Mikä sinun on, mikä sinun on?
  Lennä, lennä perhonen, viestisi jo tiedän. Kädelläni pysähdyit hetkeksi lepäämään. Perhonen olet sinäkin, joka minut jätit, leikit silmilläni, tunteillani. Onko sinun nyt hyvä olla, oletko nyt iloinen?  Hitto, kun uskoin sinuun. Kosketus hellä, poissa, kuin perhonen kämmenellä, tulit, mursit sydämeni ja lähdit. Mikä sinun on, mikä sinun on? Surusta en puhu, sellaista en tunne. Olen vain vihainen, vihainen itselle. Ota pois, ota kaikki vaan pois, hirttopuu odottaa, köysi sinun suolistasi. Kiinnitän sinut siihen, sydämeni silti mukanasi viet, kuolema siis rakkauteni saa...